Tästä helpotusta mahdolliseen Nummirockin jälkeiseen masennukseen – Osa 1: keskiviikko ja torstai

Oispa Nummi! Perisuomalaisen idyllisen Nummijärven rannoilla, Kauhajoella saatiin nauttia jälleen juhannusjuhlan merkeissä, perinteikkään Nummirock Metal Festival -tapahtuman tullessa jälleen. Tätä oli taas odotettu, eikä vähiten bändikattauksen puolesta, sillä hurjimmat korpisoturit ovat perinteikkäästi valmistautuneet kuukausia. Sen lisäksi he ovat laskeutuneet festivaalitunnelmaan leiriytymällä alueelle jo viikkoja ennen itse tapahtumaa. Tapahtuma nauttii suurta suosiota uniikin lämpimän tunnelmansa vuoksi. Sen ollessa jo reilu viikko sitten päättynyt, onkin hyvä muistella hieman tapahtumia ja helpottaa itse kullakin mahdollisesti pesivää PND:tä (post-Nummi depressiota). Lisäksi voimme mahdollisesti antaa tapahtumaan mahdollisesti tulevaisuudessa halajaville hieman näkemystä, millainen Nummi-seikkailu voi olla!

Keskiviikko 19.6

Tämä on se päivä, jolloin sängystä aamulla sitä herää yksinkertaisesti vain paremmalla tuulella. Loppuviikko vietetään ystävien kera keskellä metsää toinen toistaan upeampien leiriviritysten vieressä, omaa pakkauslistaa sekä varusteita selaillen. Mikäli ystäviä ei suostu lähtemään, onkin jokaisen osallistumani Nummen jälkeen jäänyt fiilis siitä, että Nummirock on täynnä ystäviä, joita et vain välttämättä ollut vielä tavannut! Kirkkaana mielessä loistavien aiempien kokemusten ja järjestäjien jakaessa myös kätevästi kokeneimpien kävijöiden vinkit, onkin helppoa varata mukaan kaikki tarvittava säähän kuin säähän, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mikäli se asuntoauto tai -vaunu omalta porukalta puuttuu eikä telttamajoitus houkuta, mukavuudenhaluisille oli saatavilla tänä vuonna enemmän majoitusratkaisujakin, Rantaleirinnästä löytyneiden Metallimökkien muodossa. Oman kaksihenkisen porukan ratkaisuksi tänä vuonna valikoitui pakettiautossa nukkuminen.

Itse tulin pääkaupunkiseudulta paikalle, ja joka kerta Nummeen mentäessä tuntuu, ettei se ole lopun pelein kaukana, oikeastaan mistään tultaessa. Lisäksi leirintä on nerokkaasti järjestetty lähelle festivaalin porttia metsä- ja rantaleirinnässä, jonne saa lippua näyttämällä ajaa kätevästi suoraan sisään. Ja ei muuta kuin leiri kasaan! Tämän jälkeen onkin fiksua käydä vaihtamassa rannekkeet ennen iltaa, jolloin nähdään jo festivaalin ensimmäiset artistit. Avauspäivänä vähintäänkin innokasta festivaalikansaa tanssitti mm. bilebändi Nummirock Ensemble, Suotana ja Kaunis Kuolematon.

Allekirjoittaneelle ”etkopäivä” koostui enimmäkseen fiiliksen nostatuksesta, Nummirockin ylivoimaisesti parhaasta puolesta eli leirinnässä hengailusta, mutta kävin tietysti myös vilkaisemassa edellä mainittuja keikkoja, jotka kyllä säteilivät intoa nälkäisen festivaalikansan antaessa parastaan. Bilebändi Nummirock Ensemble nostatti jo sitä tunnelmaa asteen rockimmalla popillaan, joka sitten kyllä oli jo aivan katossa tuntia myöhemmin, Rovaniemeläisen Suotanan korkatessa rantalavan.

Tanner tömisi ja pittejä pyöri jo vinhasti mukavan suomalaisen melodeathin ja -bläkkiksen nostattaessa ensikertaa rantalavan tomua. Upean ”Mielenvalta” -kiertueensa talvella heittänyt Kaunis Kuolematon ei myöskään petä koskaan, ja taittoikin keskiviikon mukavasti synkkään aamuyöhön ja allekirjoittaneen yöpuulle. Seuraavana aamuna harmitellen kuuntelin ruotsalaisen horror metal- yhtye Mister Miseryn heittäneen pikkutunteina myös huikean keikan. Täytyy siis ensi kerran tarkastaa! Joka tapauksessa, tästä se Nummirock lähtee!

Torstai 20.6

Ensimmäisenä täytenä festivaalipäivänä olisikin heti kättelyssä aika pyyhkiä pölyt päälavasta, ja tehdä se todellakin rytinällä. Päivän avasi yksi henkilökohtaisesti odotetuimpia yhtyeitä, nimittäin räjähdysmäisessä nosteessa ollut ruotsalainen thrown. Pölyt todellakin pyyhittiin, sillä ankarasti rundannut ja metallista hardcorea vähintäänkin vakuuttavasti toimittanut ruotsalaiskvartetti ei näyttänyt hidastumisen merkkejä. Siitäkin huolimatta, että laulaja Marcus Lundqvist joutui esiintymään sairaana. Hittibiisit ”look at me”, ”on the verge” ja ”guilt” takoivat varmasti pienetkin ensimmäisestä telttayöstä johtuneet väsymykset pois todistaneiden päistä sekä viritti niskalihakset seuraavaa kolmen päivän moshaamista varten.

Pää- ja rantalavan välillä palloteltiin tämän jälkeen sopivassa suhteessa punkkia ja extreme metallia Huoran, Deathchainin ja Grillijono K.O:n tykitellessä kukin varsin kelpo keikat ennen legendaarista death metal- yhtye Suffocationia. Huikeaa, että yksi genrensä ensimmäisiä yhtyeitä saatiin soittamaan juuri Nummirockiin, ja keikan todistaneena voin sanoa, että vuodet eivät kyllä tanakassa toimituksessa näkyneet tippaakaan.

En selvästi ollut ainoa, kuka yhtyettä oli odottanut kuin kuuta nousevaa ja kansa suorastaan hullaantui tech-deathin pioneerien tykittäessä ja pittien pyöriessä vinhasti. Asiallista toimitusta ja kunnollista meininkiä. Mitä muuta voisi tämä kaunis juhannuksen aloitus vaatia? Sääkin suosi, joskin oli hieman koleaa iltaa kohti. Mutta lämpöä sai läheltä ja jos ei muuta, niin pitistä!

Tänä vuonna Nummirock- kattauksessa oli monta superkokoonpanoa. Niistä ensimmäisenä nähtiin entisistä In Flamesin jäsenistä koostuva superkokoonpano, The Halo Effect. Yhtye oli allekirjoittaneelle oli ennen tätä vieras, mutta tutustuttuani jälkikäteen voin kyllä allekirjoittaa yhtyeen vanhan liiton göteborg- soundin paistavan kipaleissa mukavasti. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä yhtyeeltä nähdään tulevaisuudessa. Nicole on myös kova. Jos jollakulla on siitä epävarmuutta, suosittelen lämpimästi tarkistamaan yhtyeen livenä, takaan ettei se jätä kylmäksi!

Happea illansuussa ei ollut toivoa vetää, sillä Rise Of The Northstarin harmillisesti peruessa saatiin kyllä vielä lisää kunnon tykitystä – mukavasti suomessa Suomessa viihtynyt brittiläinen Ingested oltiin saatu viime tipassa tilalle, ja tästä kyllä järjestäjille erityiskiitos, että saatiin niin nopeasti niin tasokas korvaaja! Mahdollinen harmitus alkuperäisen esiintyjän perumisesta hälveni välittömästi brittipoppoon tuutatessa mukavaa dödistykitystä breakdowneilla auringon laskiessa niin, että moshatessa joutui jo melkein varomaan vammoja.

Tummentuvaan iltaan saatiin Nummijärvelle saatiin vielä legendaarisen Ice T:n johdattama Body Count. Kunnioitettavaan 66v ikään kiivennyt Ice-T jaksoi vielä toimittaa. Rankasta päivästä huolimatta yleisökin suoriutui mainiosti ja sai meiningin vielä tiukan päivän jälkeen nousemaan. Olkoonkin, että settilista painottui selvästi ysärin alkupuolella julkaistuihin ”Body Count” ja ”Born Dead” -levyihin. Liekö kohdeyleisö, allekirjoittanut mukaanlukien, liian nuorta, sitä voi vain spekuloida. ”Talk Shit, Get Shot” sai kuitenkin hyvät myllytykset aikaiseksi niin lavalla kuin yleisössä. Ja niin tehdessään saattoi raskaasti festivaaliyleisöä kohti leirintähengailua sekä unten maita raskaan päivän jälkeen.

Jatkoa seuraa piakkoin osassa 2!

Kuvat:

• Sami Hinkkanen Photography https://kamikazefin.kuvat.fi/
• Outi Puhakka https://outokuva.kuvat.fi/kuvat/