Tästä helpotusta mahdolliseen Nummirockin jälkeiseen masennukseen – Osa 3: lauantai

Kuluvan viikonlopun ajan olemme muistelleet pari viikkoa sitten käydyn Nummirock Metal Festivalin tunnelmia ja keskeisimpiä keikkoja! Viimeisessä osassa sukellamme päätöspäivän tapahtumiin, jossa nähtiin kahmalokaupalla hyvää fiilistä, legendoja, sekä hyviä melodisen ja toki muunkin tyyppisiä metallikeikkoja! Kiitokset allekirjoittaneen puolesta järjestäjille, bändeille sekä tottakai Nummen korpisotureille – te teette tästä tapahtumasta juuri niin lämpimän ja hienon kuin mitä se on. Oispa Nummi! Ensi vuonna taas!

Lauantai 22.6

Monesta muusta suomen festivaalista poiketen Nummirock kestää periaatteessa 4 päivää. Siispä päätöspäivä saattaa paatuneimmaltakin juhlijalta kysyä kuntoa. Aamutoimien ja pesujen kautta ensin rock-joogalla paikat vetreiksi. Sitten Kaaosklubilla saatiin hieman stand-uppiakin, ja ennen kun huomaakaan, on jo aika nostaa pirunsarvet kohti taivasta ja pistää vielä kerran jalalla koreasti. Kotimaisen industrial metallin yksi kovimmista, Fear Of Domination aloitti lauantain tykityksen. Vaikka väsymys paistoi jo yhden jos toisen kasvoilta, Nummirockissa sen ei anneta haitata. Yksi perinteikkään festivaalin hienoimmista perinteistä nähtiin seuraavaksi, sillä joka vuosi päätöspäivän väsymystä usein helpottaa yksi täysin hevigenren ulkopuolelta otettu yhtye. Se yksinkertaisesti toimii neljättä (tai useampaa) päivää juhlivalle hevikansalle upeasti. Aiemmin on nähty mm. Eläkeläiset tai Ismo Leikola band, tänä vuonna nähtiin jo toista kertaa Nummirockissa iskelmäyhtye Martti Servo & Napander, josta ei voinut kuin jäädä hyvälle tuulelle.

Hetken happea vedettyäni ja festivaalin ruokatarjonnalla itseäni parannettuani olikin uudestisyntyneen suomalaisen heavy metallin, Tarotin vuoro. Suomihevin legenda Marko Hietalan tähdittämä ryhmä saikin jo hieman heräteltyä porukkaa. Se asettikin tuntosarvet sopivaan asentoon päätöspäivän kattauksen koostuessa pääsääntöisesti kotimaisesta melodisesta metallista.

Siitä vastuussa olivat vakionimet Insomnium, Ensiferum ja uusi superryhmä Crownshift, joka on saanut ensimmäiset keikkansa vyölle vasta kuukausia ennen Nummea. Yleisö ottikin Crownshiftin ehkä vierauttaan vielä varovaisesti vastaan, mutta ulosanti oli varsin pätevää, ja jos esimerkiksi Children of Bodom tai MyGrain on mieleesi, ei tätä yhtyettä kannata missään tapauksessa ohittaa!

Ensiferum päätti tämän melodisen metallin sikermän erittäin tanakasti toimitetun mm.”From Afar”– ja jo lähes suomimetallistille virreksi muodostuneilla ”Lai Lai Hei” -kappaleilla, auringon jälleen laskiessa kauniin Nummijärven taa ja pitistä nousseen tomun hiljalleen laskiessa, saattaen porukan kokoontumaan päälavan eteen vielä viimeistä kertaa tänä vuonna, kun vielä yksi metallilegenda siunaisi Nummijärven maisemaa läsnäolollaan.

Slayerin laitettua viimeisen kerran kitaralaukun kannet kiinni 2019, yhtyeen kitaristi Kerry Ray King uhosi julkisesti vuotta myöhemmin, että hänellä on parinkin levyn verran materiaalia sukanvarressa. Muutaman vuoden työstön jälkeen, tarkalleen aiemmin tänä vuonna, hänen soolodebyyttinsä ”From Hell I Rise” näki päivänvalon. Keikkailmoitusten kera ilmoitettiin että kokoonpano on kasassa, superryhmän koostuessa muun muassa ex-Machine Headin kitaristi Phil Demmelistä. Hän muuten käväisi Nummirockissa hyppäämässä benjihypynkin rantalavan kupeessa.

Asiasta itse keikkaan, joka sai kieltämättä vähän samanlaisen vastaanoton aiemmin tänään nähdyn Crownshiftin kanssa. Bändi soitti kyllä valtavan hyvin ja kuulosti kyllä omien biisiensä kanssa paljon Slayerilta ajoittain, mutta olihan sinne nyt myös ripoteltava väleihin Slayer-klassikoitakin, kuten ”Repentless”, ”Raining Blood” ja varsinkin itseltäni hymynkareen saanut ”Black Magic”. Etenkin klassikoiden kajahtaessa päälavan ämyreistä festivaalikansasta saatiin vielä vedettyä viimeisetkin moshpit- energiat. Ex-Death Angel -laulaja Mark Osgueda piiskasi vielä yleisöä välispiikeillään, ja Kerry Kingin thrash metallin annettua vielä väsyneeseen festarikansaan viimeisen piristysruiskeen, sai kyllä Nummirockin päälava arvoisensa päätöksen tältä vuodelta.

Siitä vielä kovimmat juhlijat suuntasivat Kaaosklubin jatkoille bilettämään Stereo Terrorin kanssa tai vaihtoehtoisesti omiin leireihin jatkoilemaan omaehtoisesti. Leirinnässä olikin paljon hauskaa ns. epävirallista ohjelmaa. Muutamat muusikot olivat raahanneet soittokamojaan mukana ja soittivat improkeikkoja akustisena. Porukka saunoi itse tuoduissa telttasaunoissa tai löhösi itse tuoduilla (ja poisviedyillä) sohvilla. Vaikka Fröbelin Palikoita ei saatukaan tällä kertaa Nummeen, festarin yksi hauskimmista hetkistä on ehdottomasti lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä järjestettävä aamujumppa metsäleirinnässä – juuri Fröbelin Palikoiden tahdissa. Monta päivää tislattua keskushermostoa koetellaan vielä jumpalla metsäleirinnän puolella ringissä klassisen ”Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat-polvet-varpaat” lorun myötä. Aivan tajuttoman hauskaa perseilyä ja yleistä hilpeyttä herättävää toimintaa. Siitä Nummirockissa on todella kyse.

En voi kuvata Nummirockia muuten kuin sanomalla, että vähänkään jos mietityttää, suosittelen kokemusta aivan kaikille. Olet vapaa tulemaan sellaisena kuin olet ja tekemään kokemuksesta itsesi näköisen, itsellesi mahdollisimman mukavan ja mieluisen. Ihmiset ovat lämpimiä ja mukavia, bändikattaus joka vuosi mielenkiintoinen ja itse festivaali on aivan omanlaisensa kokemus muiden Suomen festivaalien joukossa. Hassuine hahmoineen, valtavine leirivirityksineen sekä idyllisine maisemineen Nummirock on yksi parhaista tavoista viettää suomalaista juhannusta. Ellei paras.

Kuvat:

• Sami Hinkkanen Photography https://kamikazefin.kuvat.fi/
• Outi Puhakka https://outokuva.kuvat.fi/kuvat/