Kotimaisen musiikkikentän outolintu YUP ihastutti niin faneja kuin kriitikoitakin yli 20 vuotta kestäneen uransa aikana. Päällisin puolin tyypilliseltä tuhkimotarinalta näyttänyt taival päättyi kuitenkin yllättäen vuonna 2009 yhtyeen jäädessä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Siitä lähtien hiljaiseloa pitänyt orkesteri on verhoutunut mystisen epätietoisuuden viittaan, ja kysymykset kolkuttavat monen mielessä. Mitä tapahtui ja miksi? Aikooko bändi palata lainkaan? Hippo Taatilan ja yhtyeen jäsenten yhteistyössä rakentama historiikki ”Helppoa muisteltavaa” pureutuu YUP:n tarinaan, ja onnistuupa se myös hieman hälventämään kysymysmerkkejä yhtyeen viimeisistä vaiheista.

”Helppoa muisteltavaa” on mukavasti eteenpäin soljuva sekä kiinnostava paketti, jonka äärellä viihtyy mainiosti sen liki 400-sivuisen keston verran. Teksti on koostettu yhtyeen jäsenten sekä bändin historiaan liittyneiden tahojen haastatteluista, joten ääneen pääsevät mm. levyjen tuottajat sekä muut yhtyeen kannalta enemmän tai vähemmän merkittävät ihmiset. Lisäksi paketin vetovoimaisuutta lisää se, että haastattelut on tehty varta vasten kirjaa varten, joten opus ei tunnu irtopalasista kootulta tilkkutäkiltä vaan ihka oikealta kirjalta.

Tarina etenee loogisesti ja valottaa mielenkiintoisella tavalla YUP:n vaiheita. Kirja alkaa yhtyeen nuoruusvuosista edeten 1980-luvun loppupuolen Savonlinnan taidelukion boheemeista tunnelmista aina vuoden 2009 tauolle jääntiin; sivutaanpa kirjassa myös yhtyeen jäsenten nykytilannetta. Tarjolla on siis kattava mutta myös perinteinen bändihistoriikki, joka kertoo mukavan selkeällä ja jäsennellyllä tavalla yhtyeen tarinan.

Itselleni YUP ei ole kovinkaan tuttu tapaus, vaikka bändin viimeisimmät tuotokset ovatkin intensiivisesti levylautasella pyörineet ja yhtyeen panosta suomirockin saralla kovasti arvostan. Kaltaiselleni hieman asiasta tietämättömälle kirja tarjoileekin todella onnistuneen katsauksen YUP:n vaiheisiin, ja uskon, että myös bändiin enemmänkin perehtyneet saavat riittävästi uusia näkökulmia bändin tekemisiin – kiitos runsaan haastateltavien joukon.

”Helppoa muisteltavaa” etenee asialinjalla ja yhtye edellä, eikä mitään sensaatiomaista retostelua esitellä. Tietyllä tavalla bändikeskeisyys myös hieman rokottaa kirjan kerrontaa, sillä tästä syystä yhtyeen jäsenten yksityiselämän koukerot eivät tunnu keskeiseltä seikalta, joka voisi osaltaan selittää yhtyeen telakalle siirtymistä. Useaan kertaan tuntui lähes yllättävältä, mitä bändin jäsenet ovat touhunneet levyjen välillä, ja siksi tarinaan syntyy paikoitellen harmaita alueita, joista olisi halunnut tietää hieman enemmän. Tästä syystä myös yhtyeen tauolle jäämisen syyt eivät selvenny riittävästi kirjan edetessä, vaikka asiaa loppupuolella käsitelläänkin tyydyttävän paljon. Draaman kaari jää tältä osin kuitenkin hieman vaillinnaiseksi. Lisäksi olisin kaivannut enemmän kuvauksia kappaleista sekä ideoista niiden takaa, sillä nämä ovat usein bändihistoriikkien kiinnostavinta antia, varsinkin kun yhtye on tullut tutuksi varsin erikoisista sanoituksista ja sävellyksistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kaikesta huolimatta ”Helppoa muisteltavaa” on mainio kokonaisuus. Hyvän bändihistoriikin tunnistaa siitä, että se tuo käsiteltävän yhtyeen tekemiset esille kiinnostavassa valossa ja yllyttää tutustumaan bändin materiaaliin tarkemmin. Hippo Taatila on luonut juuri tällaisen teoksen, sillä kirjasta innostuneena olen kasvattanut YUP-kokoelmaani monella yhtyeen levyllä ja esimerkiksi Homo Sapiens -kiekko on pyörinyt soittimessa varsin tiuhaan tahtiin. Se lienee parasta, mitä tällaisella teoksella saadaan aikaiseksi, joten lopputulos on onnistunut.

Kirjan päätyttyä huomaan huokaisevani harmituksesta. YUP oli aikansa mittapuulla jotain uniikkia, ja teoksen viimeisten sivujen aikana huomaan tyhjyyden tunteen kouraisevan vatsaani – aivan kuin kaipauksen kylmä aalto pyyhkisi mieltäni miettiessäni vanhaa ystävää. Tätä tunnetta vain alleviivaa kirjan loppupuoli, joka antaa melko selkeästi ymmärtää, että YUP:n paluu aktiiviseksi yhtyeeksi ei ole todennäköistä.

Toisaalta sisäinen pikkupoikani innostuu. Ehkä kirjan tekeminen on ollut yhtyeelle tärkeä prosessi, jonka avulla pyrittiin puhdistamaan tulehtunutta ilmapiiriä bändin jäsenten välillä. Jospa tämän kirjan ansiosta näemme jonain päivänä uudestaan innostuksensa löytäneen orkesterin, jolla on palava halu tehdä uutta musiikkia ja esiintyä yhdessä. Ja vaikka näin ei kävisikään, on Hippo Taatila tehnyt vakuuttavaa työtä: YUP-historiikki on tunteita nostattava ja upea teos, joka ansaitsee paikkansa muiden bändikirjojen joukossa.

8½/10