Helppolukuinen ja napakka tietopaketti suomalaisesta sanoittajamestarista. Arvostelussa Timo Kalevi Forssin kirja ”Mikko Saarela – Eppu Normaalin sanoittajamestarin tarina”

Suomalaiseen musiikkiin monipuolisena tekijänä, niin soittajana kuin varsinkin sanoittajana lähtemättömän jäljen jättänyt, vuonna 2019 menehtynyt Mikko Saarela sai arvoisensa muiston, kun hänen elämäkertansa julkaistiin syyskuun lopussa. Kirjan on kirjoittanut toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Timo Forss. (Muista Forssin musiikkiaiheisista teoksista mainittakoon rocklyriikka-antologia Alumiinikuu (1999) ja Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017). Kustantajana toimii Like – kustannus.

Saarela tunnetaan ennen kaikkea yhtenä Eppu Normaali – yhtyeen perustajista ja sanoittajista, mutta hänen monipuolinen uransa musiikin parissa kattaa monta vuosikymmentä, yhtyettä ja artistia. Unohtamatta sitä, että pohjimmiltaan hän oli kaikista eniten biologi ja etenkin viimeisinä elinvuosinaan vaatimaton perheenisä, joka sai elää elämänsä rakastamiaan asioita tehden.

Kirja alkaa elämäkertakirjallisuudelle tyypillisellä rakenteella: ensin käydään läpi lapsuutta ja nuoruutta, joiden aikana tapahtuneet asiat ja tavatut ihmiset muodostavat pohjan ja alkusysäyksen musiikista innostumiselle. Forss tekee tässä kirjoittajana mielestäni onnistuneen ratkaisun: käydään läpi puhtaasti tapahtumien kannalta olennaiset asiat, mutta ei vatvota mitään turhaa. Pidän tätä myös kunnioittavana kirjan päähenkilöä kohtaan. Sama tyyli toistuu kirjan loppupuolella Saarelan myöhemmistä elämänvaiheista puhuttaessa. Kerrotaan paljon reissuista Afrikkaan, biologin työstä, ja myöhemmästä ammattiurasta opettajana. Kaikilla näillä oli omalta osaltaan suuri vaikutus myös Saarelan sanoituksiin. Vaimosta ja lapsista kerrotaan niin ikään vain tarinan kannalta olennaiset asiat. Silti kaikesta saadaan tietää tarpeeksi.

Nuoruusvuosien jälkeen seitsemän seuraavaa lukua käsittelevät Eppu Normaalia. Mikko Saarela oli yksi perustajajäsenistä (mm. yhtyeen nimi on hänen keksimänsä) ja bändin alkuperäinen basisti. Hänen sanoittajan kykynsä huomattiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja hänelle annettiin myös yhtyeen sisällä paljon tilaa sanoituspuolella. Paljon sanoituksia tehtiin yhdessä muiden kanssa, mutta vähintään yhtä paljon hän pääsi esille myös itse. Eppu Normaalin neljän ensimmäisen albumin kappaleet ovat pääosin Saarelan yksin sanoittamia.

Mikko Saarela huomasi kuitenkin nopeasti, että raskas keikkaelämä ja muusikon arki ei ehkä ollutkaan häntä varten. Hän muutti Ylöjärveltä Helsinkiin vuonna 1977 opiskelemaan biologiaa ja erosi Eppu Normaalista vuonna 1979. Lähtöön ei liittynyt mitään sen kummempaa dramatiikkaa ja yhteistyö jatkui kuitenkin sanoitusten merkeissä aivan loppuun asti.

Eppu Normaalista päästäänkin muihin yhtyeisiin, joita Saarelalla oli Eput mukaan lukien yhteensä neljä. Organ oli synthpoppia soittava yhtye, jossa Saarela myös lauloi. Yhtye jäi lopulta lyhytikäiseksi, mutta näistäkin vuosista kerrotaan kaikki lukijaa – ja varsinkin musiikista kiinnostunutta – kiinnostavat faktat.

U – Bayou oli 1990 – luvun alussa vaikuttanut zydeco- ja cajun- henkinen yhtye, joka teki omana aikanaan kaksi levyä. Suurin anti näitä kahta yhtyettä käsittelevissä luvuissa on se, kuinka monipuolista Saarelan kiinnostus musiikkia ja sen eri tyylejä kohtaan todella oli.

Eppu Normaalin jälkeen varmasti merkittävin yhtye oli kuitenkin country-henkinen Freud, Marx, Engels & Jung, jossa hän soitti bassoa vuosina 1985-1988. Sanoitukset – eli suurelta osin käännökset englannista suomeksi – teki yhtyeen laulaja
Pekka Myllykoski, mutta Saarela kantoi luonnollisesti kortensa kekoon myös tässä. ”Freukkareiden” kosteaa keikkaelämää kuvataan kirjassa jonkin verran, ja tämä johti aikanaan pääosin myös Saarelan lähtöön yhtyeestä. Keikkaelämä ei edelleenkään tuntunut järin omalta, mutta suurempaa ahdistusta tuotti isolla kädellä ilta toisensa jälkeen nautittu alkoholi. Saarela itse ei liiemmin välittänyt juomisesta ja lopulta asiat vain kävivät liian suureksi kestää. Jälleen selvittiin silti ilman kummempaa draamaa: Saarela jatkoi bändissä ns. ulkojäsenenä, etenkin Myllykoskea ahkerasti erinäisissä asioissa sparraten.

Oman osansa Mikko Saarelan tarinaa muodostivat myös hänen toimittajavuotensa. Hän oli alkuvuosina mukana toimittamassa Yleisradion Rockradio –ohjelmaa (1980-1990). Lisäksi hän kirjoitti levyarvosteluja muutamiin alan julkaisuihin, mm. Rumba -lehteen. Arvosteluissaan hän kirjoitti mielellään maailman musiikista ja ylipäätään mahdollisimman laaja-alaisesti.

Yhden luvun verran on omistettu myös tilaa muille artisteille, joille Saarela on tehnyt kappaleita. Heitä lienee useita, mutta kirjailija on nostanut esille etenkin Riki Sorsan ja Kaija Koon. Myös Popeda saa oman, pienen osansa. Tästä aihepiiristä olisin itse mielelläni lukenut enemmänkin kuin vain yhden luvun verran, mutta tässä pätee sama selkeyden logiikka: kerrotaan vain se, mikä on olennaista.

Kirjan loppuosa kuvaakin sitten Saarelan elämän viimeistä vuosikymmentä: ammatin vaihtuminen opettajaksi, kotona olemisen arvostamisen lisääntymistä, läsnäoloa rakkaille ihmisille. Sanotaan, että ihmisen arvon voi mitata siinä, miten ihmiset hänestä puhuvat hänen kuolemansa jälkeen. Saarelasta puhutaan pelkkää hyvää. Ylisanoja ei käytetä, vaan puhe on aitoa ja rehellistä – siksi myös helppo uskoa.

Mikko Antero Saarela kuoli haimasyöpään vuonna 2019. Hänen muistolleen järjestettiin ensin konsertti, josta saadut varat käytettiin Mikko Saarelan muistometsän perustamiseen.

”Mikko Saarela – Eppu Normaalin sanoittajamestarin tarina” on laaja, rehellinen teos eräästä aikamme suurimmista sanoittajista. Eniten lukukokemus tarjoaa varmasti heille, jotka pitävät nippelitiedosta ja tykkäävät perehtyä esimerkiksi laajemmin bändien historiaan. Kirja sisältää myös paljon katkelmia Saarelan teksteistä, joita lukemalla tavoittanee osan tämän sielunmaailmaa. Teos toimii loistavasti myös napakkana yleistietopakettina osana suomalaista musiikkikulttuuria.