Glastonburyssa: lue yhtyeen kertomus kuudesta keikasta koostuneesta vierailusta legendaariselle festarille
Us saapui Glastonburyn kylään myöhään kesäkuisena maanantai-iltana. Meillä oli mukana soittimet, teltta, muutama makuupussi ja tieto siitä, että soittaisimme Glastonburyn legendaarisilla festivaaleilla kaksi, ehkä kolme, keikkaa. Tiesimme myös, että edessämme oli 14 kilometriä talsimista öisessä maalaismaisemassa. Se ei kuitenkaan tuntunut puuduttavalta matkalta – päinvastoin, olimme saaneet inspiraatiota yökävelyyn Länsirintamalta ei mitään uutta –romaanista.
Taitettuamme pitkät mailit, joiden aikana kohtasimme muun muassa muutaman eksyneen druidin, löysimme yhtyeemme Worthy Farmin porteilta kello kahden aikaan yöllä. Saimme kuitenkin kuulla portinvartijalta, että sisäänpääsy tällä kellon lyömällä oli käytännössä mahdotonta ”vaikka olisimme itse The Beatles”. Vartijan mielestä ainoa vaihtoehtomme oli kävellä samat kilometrit takaisin kylään ja palata seuraavana päivänä paremmalla onnella. Nopean pohdinnan jälkeen päädyimme omaan ratkaisuumme – kokosimme kolmen hengen telttamme tien viereen ja yritimme nukkua siinä viihtyisästi koko yhtye, soittimet sylissämme.
Aamulla tien vieressä oli jo satojen autojen letka, joka tervehti telttaamme hurrauksilla ja torvien pauhulla – luultavasti he pitivät meitä yli-innokkaina festarivierailijoina, jotka eivät olleet malttaneet odottaa enää yhtäkään päivää. Festivaali oli alkamassa ja väkeä tulisi saapumaan paikan päälle ainakin satoja tuhansia viikon aikana. Tällä kertaa pääsimme sisään portista ilman vaikeuksia, ja majoituimme artisteille tarkoitetulle teltta-alueelle.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kolmen keikan buukkauksemme muuttui päivien kuluessa lopulta kuudeksi perättäiseksi show´ksi. Muita artisteja oli joutunut perumaan, ja yhtyeellemme lahjoitettiin nopeasti heidänkin keikkaslottinsa. Jo pari tuntia ensimmäinen keikkamme jälkeen järjestäjä halusi meidän vetävän perään vielä toisen show´n, koska oli itse myöhästynyt ensimmäiseltä, eikä malttanut odottaa seuraavaan päivään. Tämä tapahtui keskiviikkona, jolloin festivaaleilla oli vielä poikkeuksellinen kielto järjestää musiikkitapahtumia muiden taidetapahtumien kustannuksella. Se ei kuitenkaan näyttänyt estävän järjestäjää tai yleisöä vähimmässäkään määrin.
Ensimmäisillä keikoilla oli vielä haasteensa: Teo menetti äänensä heti kättelyssä ja Maxin kengistä irtosivat yksi kerrallaan pohjat. Rasmuksen Fender-basson vanhat mikit yskivät vielä ensimmäisessä setissä, samaan aikaan kun Leevi ja Pan kamppailivat saadakseen omat soittokamansa täyteen iskuun. Aloimme kuitenkin päästä terävimpään keikkavireeseen, ja rohkaistuimme ottamaan uusia biisejä mukaan settiin lennosta. Esiintyessämme Joe Strummeria kunnioittavassa Strummervillessä, Teo sai idean soittaa Strummerin biisin ”Burning Lights”, jonka hän oli löytänyt Aki Kaurismäen elokuvasta I Hired A Contract Killer. Treenasimme kappaleen teltallamme juuri ennen keikan alkua.
Viimeiset kolme keikkaamme viikonloppuna olivat kaikki aamuyöllä, kello kahden ja kello viiden välillä, jolloin esiintymispaikkamme The Rocket Lounge pakkautui täyteen yleisöstä. Fiilis oli uskomaton: yleisö eli täysillä mukana joka yö ja lietsoi esiintyjät pistämään parastaan. Maxin kitarasoolot muuttuivat keikka keikalta pidemmiksi ja raivoisammiksi saaden yleisön hurmioon. Jokainen show ruokki seuraavaa – vielä sunnuntainakin viimeisen soittamamme äänen jälkeen olisimme olleet valmiit aloittamaan koko elämyksen uudelleen.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Päätimme festivaaliviikon Suomessa vielä kahdella keikalla.
Glastonburyn jälkeen Us on jatkanut kiertuettaan Helsingissä, Järvenpäässä ja Tukholmassa. Myöhemmin kesällä bändi palaa Britteihin sekä kiertää ympäri Suomea. Yhtye valmistelee tällä hetkellä debyyttilevyään. Voit katsoa yhtyeen lyhyen videokoosteen Glastonburysta tästä:
https://www.facebook.com/usbandofficial
https://www.instagram.com/usbandofficial/
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
