Helvetin raskas ja jytäävä mielen möyhentäjä – Haastattelussa ”The Sworn Book” -albumin julkaissut Dead Shape Figure

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 18.5.2023

Helsinkiläinen thrash- ja death metalia yhdistelevä Dead Shape Figure julkaisi 12. päivä toukokuuta uransa viidennen albumin nimeltä ”The Sworn Book” Rolling Recordsin kautta. Yhtyeen tuore albumi esittelee bändin monipuolisempana kuin koskaan aiemmin, ja albumi on yhtyeeseen vuonna 2020 liittyneelle rumpali Ville Sahakankaalle ensimmäinen yhtyeen kanssa. Kaaoszine tavoitti juuri Meksikoon kiertueelle matkanneen yhtyeen sähköpostitse ja kyseli bändiltä tuoreita kuulumisia niin uuteen albumiin kuin myös Meksikon-reissuun liittyen. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:

Morjensta Galzi! Mitä sinulle ja Dead Shape Figurelle kuuluu toukokuussa 2023?

Galzi: Iso moro ja kiitti haastiksesta! Meininki sekä itselläni että DSF:llä on kertakaikkiaan mahtava. Tehdään tämä haastis matkalla Mexico Cityyn, bändin pojilla on jo ujosti vaihde vapaalla, crew on jiirissä ja huomataan, että vaikka levyn teon lisäksi yhteen kokoontumista ei ole viime aikoina tapahtunut jatkuvalla syötöllä treenejä lukuun ottamatta, ollaan rundille lähdön tapahtuessa kuin Chevyn veekasi: maailman paras kone, joka toimii aina vain – matalilla kierroksilla, hyvällä saundilla ilman kiukutteluja.

Teiltä ilmestyi 12. päivä toukokuuta uusi, ”The Sworn Book” -niminen albumi. Millainen prosessi albumin tekeminen oli kaiken kaikkiaan?

Galzi: Me ei olla viimeisimpien julkaisujen kanssa lunastettu maailman nopeimman albumintekijän titteliä, joten siinä kontekstissa ”The Sworn Book” tuli valmiiksi suht hyvällä tahdilla, vajaassa vuodessa.

Jostain syystä kaikki albumin tekoon liittyvät asiat kääntyivät linjaansa. Elementit alkaen musiikillisesta linjasta aina aikatauluihin, bändin hahmojen muihin projekteihin, miehistön sitoutuvuuteen, mielenkiintoon ja tekemisen tasoon, kaikki saatiin raivattua kondikseen aika lailla oikeisiin aikoihinsa.

Tästä voisi jatkaa pitkäänkin, mutta kiteytyksenä meidän tapauksessamme kriittisenä alullepanijana oli riffiryhmä Flinck & Nummela, jonka jälkeen siirrytään rytmiryhmä Sahakangas & Neissu päätyyn. Loppu on yhteistyötä tapauksen mukaan.

Tärkeimpänä tekijänä on silti leppoisa halu tehdä parasta, mitä kuupasta irtoaa. Mitä enemmän kilsoja bändin mittariin tulee, sen tärkeämpää on, että toiminta on siistiä. Kukaan ei tule naama norsun korvalla tähän geimiin.

Teillä oli alun perin ideana julkaista kolmesta eri EP:stä koostuva kokonaisuus, mutta suunnitelmat muuttuivat kuitenkin kokopitkäksi albumiksi. Oliko siihen jokin suurempi syy, miksi päädyttiin albumiin?

Galzi: Ajateltiin edellisen ”Cacoethes”-kokopitkän jälkeen, että koetetaan pistää julkaisutahtiin vähän vauhtia, laitetaan trilogiaeepeitä nettialustoille, vähän eri tyyliä kaikki kolme ja ilman fyysistä painosta. Konsepti alkoi kuitenkin tuntua liian löyhältä, joten jätettiin homma kahteen EP:hin, jotka palvelivat meistä eniten sitä, mitä DSF haluaa nykypäivänä olla: aika helvetin raskas ja jytäävä mielen möyhentäjä. Hienointa keskeneräisessä trilogiassa on toki se, että saadaan vuosikymmenen tai kahden päästä pistettyä se sitten ulos kokonaisuudessaan ”rarena” 10″-vinyylijulkaisuna. Sitähän ei malta odottaa! Albumikokonaisuuteen alkoi kasautua hyvällä tahdilla ralleja, eikä DSF:n katalogi ole lähelläkään saturaatiopistettään, joten ei kun levyä ulos…

Muuttuivatko jo tehdyt kappaleet paljon, kun ajatus kolmen EP:n kokonaisuudesta kuopattiin? Aloitettiinko siinä kohtaa ”puhtaalta pöydältä”, vai onko albumin kappaleet myös niitä, jotka oli tarkoitettu noille eri EP:lle?

Galzi: Herrojen Flinck & Nummela työpöydillä oli siinä määrin silppua, että albumille ei tullut jo valmiita EP:n biisejä. Hieno on se tapa, jolla osat löytävät toisensa, kun aletaan tosissaan tehdä. Arvostan tyyliä, jolla vuosiakin vanha idea saadaan toimimaan pikku modauksella jonkin uuden jutun kanssa. Mutta huikeinta on havaita soittajasta riippumatta toimintaa, jota ei aikaisemmin olisi voinut edes olla. Sitä kutsuttaneen kokemukseksi, ellei jopa näkemykseksi.

Albumilta löytyy kappale ”Shadowcast”, joka on säestetty Hello Kitty -pianolla. Mistä idea kappaleeseen syntyi alun perin?

Galzi: Se lienee arkielämän lieveilmiöitä. Jos lelupiano on puuttuva linkki biisin valmistumiseen, niin silloin sitä käytetään. Konserttiflyygeli ei olisi sitä paitsi mahtunut äänitystilaan, Juhanin makuuhuoneen nurkkaan.

”The Sworn Book” on albumina erittäin monipuolinen ja väitän, että se on kokonaisuutena teidän uran paras tekele. Mistä ammensitte ideoita albumin kappaleisiin? Oliko tarkoitus miettiä musiikkia sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta levyä tehdessä?

Galzi: Yhdyn tuohon väittämään! Tuntuu, että sen sijaan, että oltaisiin laatikon ulkopuolella, ollaankin fokusoitu siihen, mitä tältä bändiltä halutaan nyt ja jatkossa. Kyllä sen pitää olla raskas, nopea, kiinnostava. Bändihän on kuitenkin vain ja ainoastaan hevibändi hyvässä ja pahassa. Tuntuu myös, että esikuvien suorasta diggailusta on jo niin kauan aikaa, että sitä kautta genrepuritaanisuus on vielä joutavampaa kuin ennen. Asiassa auttaa myös se, että kaikki me vietetään x aikaa päivätöissä, lasten perseiden pesussa, mökkiremonteissa ja kuka missäkin – siinä on silloin hevigenren määrittelyn tarpeet sopivassa mittakaavassa.

Kerrotte tiedotteessa, että ”The Sworn Book” on albumi, jota ette olisi aiemmin voineet tehdä. Miksi koette asian niin?

Galzi: Konkreettisin vaikuttaja on toki bändin henkilökunta. Sepi on tuonut näkemyksiä, joita DSF:ssä ei ole koskaan aiemmin ollut; Sahakangas taas biittejä, joita irtoaa vain lakeuksien kasvatilta. Ja me ikijäsenet olemme ymmärtäneet ottaa ne vastaan. Toinen tekijä on toki ymmärrys siitä, että meillä on taivaankappaleet kohdillaan.

Millaisia aiheita albumi käsittelee? Onko sen ympärillä jotain tiettyä teemaa, vai ovatko kappaleet omia irrallisia kokonaisuuksia?

Galzi: Teemat ja laajat tekstikokonaisuudet ovat ehdottomasti minun juttu. Joka lätyllä alkaen ”The Grand Karoshista” olen tekstipaljouden kaaoksesta pyrkinyt raapimaan kasaan mahdollisimman stimuloivaa juttua, joka toivottavasti lähtee elämään omaan suuntaansa kuulijan oman kokemuspohjan kautta.

”The Sworn Book” on Horatiuksen, Mark Laneganin ja Faustin hengessä kirjoitettua tislettä, jossa manataan henkiä, puhdistaudutaan, löydetään aarteita, menetetään kaikki, turvaudutaan valheisiin, etsitään totuutta turvautumatta jumaliin. Se kaikki yksinäisyyden linnakkeessamme, jossa voimme kasvaa vain, jos niin päätämme.

Yhtyeenne kitaristi Juhani Mac Flinck, rumpali Ville Sahakangas sekä basisti Neissu soittivat keikkoja myös Panteran tribuuttibändissä Dimebag Beyond Foreverissa. Pantera nähdään muutaman viikon päästä nykymuodossaan Suomen kamaralla. Millaisia ajatuksia Panteran nykyinen kokoonpano teissä herättää? Olisiko paluu pitänyt jättää tekemättä, tai ainakin eri nimen alla? Aiotteko mennä katsomaan bändin livenä?

Juhani Mac Flinck: Tavallaan helvetin jees, että jäljellä olevat äijät tekevät mitä haluavat, vähän sellaisella mitä sitten -asenteella. Maailmassahan piisaa esimerkkejä bändeistä, joita spekuloidaan suuntaan ja toiseen heti, kun joku äijä menee vaihtoon syystä tai toisesta. Minun mielestäni vetävät mitä vetävät, jos kerran vetävät! Ei olla tietääkseni kuitenkaan menossa katsomaan, koska on ”muuta kaikkee” juurikin samaan aikaan.

”The Sworn Book” -albumin julkaisun jälkeen on luvassa kiertue Meksikoon. Millaisin odotuksiin lähdette reissuun?

Galzi: Eka kerta meillä uudella mantereella. Promon pohjalta voi päätellä, että kyllä ne meidät sinne haluavat, ja uusi matsku on uponnut jo nyt aika kovaa. Toki ”The Sworn Bookin” vinyylit roudataan stadista sinne ekstra cargona, joten siltä puolelta ei isoa voittoa ole odotettavissa. Päivätöitä pitänee jatkaa, kun tullaan kotia. Mexicoon asti ei lähdetä varmistelemaan. Vedetään koko bändi joka festarilavalla niin piippuun, että jos se oli viimeinen keikka, ei jää kysyttävää. Parit vapaapäivät on myös jätetty, joten kumiankat ja uimarenkaat laitetaan biitsillä luonnollisesti testiin.

Kesän aikana Dead Shape Figuren voi nähdä juhannuksena Nummirockissa. Onko tarkoitus soittaa uusia kappaleita livenä?

Galzi: Kyllä! Laitetaan ”The Sworn Bookia” tulemaan useita biisejä, myös edellistä EP-matskua siihen tukemaan. Vanhoja, hmm, hittejä, onkin raavittava paksulla plekulla, että ne pärjäävät messissä!

Kiitos haastattelusta ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Haluatteko vielä lopuksi lähettää terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Galzi: Kiitti paljon! Ottakaa ilo irti meidän tähän mennessä parhaasta albumista ”The Sworn Bookista”. Ottakaa ilo irti kesästä. Tulkaa morjenstamaan meitä Nummirockiin. Elkää koskaan kiukutelko turhia!

Voit tilata ”The Sworn Bookin” fyysisen kopion täältä.

Luetuimmat

Uusimmat