Helvetinkoneen prototyyppi rouskuttaa – arviossa Venomin ”Into Oblivion”
Kun puhutaan Venomista, puhutaan samalla sekä hienosta musiikillisesta herjasta että instituutiosta, joka loi raamit äärimetallille aikana, kun useimmat nykypäivän genrepuristeista olivat vielä pilke isiensä silmäkulmassa. Siksi onkin aina pieni riski, kun Cronos kumppaneineen päättää laskeutua alas Baphometin jakkaralta tarjoilemaan uutta musiikkia. Toki on todettava, että yhtyeen taiteellisviihteellinen vihtominen on ollut useamman kerran viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana varsin kehnoa. Nyt se palaa järjestyksessään 16. albumilla ”Into Oblivion”. Viime kesänä Hellsinki Metal Festillä korvia viiltäneen ja säväyttävän keikan vetäneen mustan metallin pioneerin uusimman albumin syntymistä haittasivat erinäiset äänitystekniset ongelmat. Sen takia yhtyeeltä tuhrautui kokonaisuuden synnyttämiseen pari vuotta suunniteltua pidempi aika.
Päällisin puolin asiat ovat kunnossa. Soundimaailma on pidetty riittävän rupisena ja klikkivapaana, jotta hommassa säilyy tietty karheus ja elävyys. Ja vaikka tuotannollisesti liikutaan kaukana ”Welcome to Hellin” ja ”Black Metalin” autotalliestetiikasta, ei hommasta välity liiaksi prosessoinnin tai ylikypsäksi keitetyn sivumaku.
Albumin avaava nimibiisi sisältää varhaisesta Metallicasta muistuttavien harmoniakitaroiden myötä kerroksellisuutta ja vastapainoa raa’lle punk-vaikutteiselle tuplabassaripaahtamiselle. Edeltävää tykimpi raita, ”Black Metalin” nimikkobiisin kertosäkeeseen viittaava singlebiisi ”Lay Down Your Soul”, sisältää periaatteessa kaikki klassisen Venomin ainekset onnistuneesti uusiokierrätettynä. Cronos kähisee ja uhoaa myrkyllisesti muistuttaen alati siitä, kuka tuota kaikkien helvetinkoneiden prototyyppiä ohjaa.
Osin Black Sabbathin ”Childen of the Graven” melodiaa ja groovea lainaava hevilaukka ”Nevermore” ei ole hullumpi numero sekään. Keskitempoisen vivahteeton thrash-rock-rynkytys, ”Man & Beast”, jää kaikessa raskaudessaan hieman yksiulotteiseksi. Kitaristi Ragen biisiä verevästi elävöittävä soolo-osuus tosin pelastaa biisiä kuolemasta täysin pystyyn. Sama problematiikka tulee eteen nopeatempoisemmassa ”Death The Levelerissa”, joka Diamond Head -tyyppisen pääriffin, varsin kuluneen kliseisen kertosäesoinnutuksen ja Cronosin vähän-sinne-päin-vetäistyltä kuulostavan laulusuorituksen myötä ontuu ikävästi. Viimeistään puuduttavan tylsästi käännetyllä puolikompilla puksuttavan ”As Above So Below” -tekeleen myötä tulee mieleen, että New Castlen hurjat ovat päästäneet itsensä liian helpolla studiossa.
Niin ikään yksinkertaisista aineksista kasattu toinen videobiisi, ”Kicked Out Of Hell”, ja ilkeän härkäpäisesti rynnivä ”Legend” toimivat korkeampien energiatasojen myötä edeltäjiään pykälää paremmin, vaikkeivät ne edelleenkään huimaa päätä sävellyksinä, edes Venomin omalla, kapeahkolla mittakaavalla. Vaikka Spinal Tap -henkisen kornisti nimetyt rytinänumerot ”Live Loud” ja”Metal Bloody Metal” voisi ensikuulemalta dumata naurettaviksi heti kättelyssä, löytää yhtye kyseisillä kappaleilla sopivasti soitannollista ryhdikkyyttä mutta myös pirullista pilkettä silmäkulmaan, ja siitä klassisessa Venomissa on parhaimmillaan kyse.
Raskaasti rullaava metallinen blues ”Dogs of War” on erinomainen lisäsävy albumille, mutta biisin editointi-feidaus lopettaa sen jotenkin oudossa kohtaa liian aikaisin kesken, minkä vuoksi biisin toisteinen kierto ei saa taakseen tarpeeksi tehoja. Kokonaisuuden häntäpäässä Venom onnistuu kuitenkin petraamaan. Kiekon onnistuneimpiin vetoihin kuuluvat raskaspoljentoinen shuffle-moukari ”Deathwitch” ja kosketinosuuksin kuorrutettu, häivähdyksen King Diamondista muistuttava pahaenteisin melodioin operoiva ”Unholy Mother”, jotka nostavat viimemetreillä albumin tasoa pykälän.
Mainos päättyy
”Into Oblivionin” kappaleet ovat kauttaaltaan perusvarmaa Venomia. Siinä on verrattaen tarpeeksi kiukkua pitämään intensiteetti yllä koko vasemman käden viitoittaman 43 minuutin matkan. Muutamassa biisissä ne eivät kuitenkaan jaksa nostattaa helvetinlieskoja trangian töhöä korkeammalle. Silti se onnistuu olemaan parhaimmillaan samanaikaisesti alkukantaisen kylmä ja onnistuneesti tähän aikaan tuotu kokonaisuus.
