Hengästyttävän energistä menoa – arviossa April Artin ”Pokerface”

Saksalainen, melodista metallia soittava April Art on perustettu vuonna 2014, ja yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”Rise & Fall” vuonna 2019. Debyytille saatiin jatkoa tänä vuonna, kun bändi julkaisi keväällä toisen pitkäsoittonsa nimeltä ”Pokerface”. Levystä on ehtinyt ilmestyä jo myös deluxe-versio.

Yhtye saattaa olla joillekin tuttu nimi myös hieman toisenlaisesta yhteydestä, sillä bändi on esiintynyt viime vuonna Waltarin ”Helsinki 2021” -biisillä. Vokalisti Lisa-Marie Watz ei ottanut tuolloin itselleen helppoa urakkaa, koska hän päätti tulkita laulua myös suomen kielellä – ja se ei ole ollenkaan hullumpi suoritus.

April Art oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten mielenkiinnolla otin albumin kuunteluun. Levyltä tarjoillaan aluksi nimikkobiisi ”Pokerface” ja seuraavana ”Change”, jotka kertovat heti selkeästi, mistä bändi on tehty ja mitä on lupa odottaa. Albumille on myös ripoteltu kolme lyhyttä välisoittoa: ”Interlude: Manifest”, ”Interlude: Leave It Behind” ja ”Interlude: Letters”, jotka tuntuvat kuitenkin aika turhille muun materiaalin keskellä, ja ne olisi vallan mainiosti voinut jättää pois.

”Sky Is The Limit” edustaa oikein hyvin April Artin asennetta ”Your limit is just in your head” -sanoman toistollaan. ”Warrior” tarjoaa tervetulleen hengähdystauon kaiken tykityksen keskelle, ja kappaleen riisuttu toteutus tuo hyvin esille vokalistin hieman käheän, upeasti soivan äänen. Jos ”Pokerfacelta” pitäisi nostaa esiin ainoastaan yksi biisi, olisi se mielestäni ”Rising High”.

Myöhemmin julkaistulle deluxe-versiolle on lisätty kolme kappaletta alkuperäiseen verrattuna: ”Try”, ”Leave It Behind” ja ”Headline”. Ne eivät ikävä kyllä tarjoa albumille paljon uutta, joten en ihan ymmärrä, miksi levystä on edes pitänyt julkaista uusi versio – varsinkin, kun julkaisujen välillä ei ole edes montaa kuukautta. Lisäbiiseistä ”Leave It Behind” erottuu kuitenkin edukseen ja olisi voinut olla mukana jo levyn ensimmäisellä versiolla kokonaisena eikä pelkän välisoittopätkän muodossa.

”Pokerface” on tanakkaa tykitystä alusta loppuun, eikä suvantokohtia juurikaan ole. Albumista jää päällimmäisenä mieleen melkoinen kierroksilla käynti mutta toisaalta: miksi hommaa pitäisi hoitaakaan puolitehoisesti? Naisten johtamia metallibändejä ei ole maailmassa liikaa, joten siinäkin mielessä April Art puolustaa paikkaansa oikein mallikkaasti. Minä en siitä hirveämmin innostunut, mutta yhtyeelle tulee varmasti löytymään faneja.

Kokoonpano:

Lisa-Marie Watz – laulu
Chris Bunnell – kitara
Ben Juelg – rummut
Julian Schuetze – basso