Raskaamman ilmaisun pariin palannut Paradise Lost on ollut viime vuodet kovassa iskussa. Diskografiaan on siunaantunut tasaiseen tahtiin onnistuneita levytyksiä, joiden aikana kuulijan niskaan on heitetty sopivassa suhteessa äärimmäistä raskautta sekä karun kaunista herkkyyttä. Yhtyeen otteet ovat olleet siinä määrin vakuuttavia, että edellinen täyspitkä “Medusa” kipusi henkilökohtaisilla listoillani julkaisuvuotensa parhaimmaksi levyksi. Odotukset bändin 16. studioalbumia kohtaan olivatkin näistä syistä korkealla, eikä Paradise Lost onnistu “Obsidian”-albumillaan niihin aivan täysin vastaamaan.

“Obsidian” ei ole huono julkaisu, mutta jotain jää tällä kertaa uupumaan. Yhdeksän kappaletta sisältävä kiekko jatkaa samoilla linjoilla edeltäjänsä kanssa, mutta biisikattaus ei lähde samanlaiseen lentoon kuin muutama vuosi takaperin julkaistulla “Medusa”-albumilla. Vaikka levyn rakennuspalikat tunnelmallisten melodioiden, raskaiden riffittelyjen sekä niiden onnistuneen sekoittelun puolesta ovat kohdillaan, ei yhtyeen sävellyskynä ole ollut totutun terävänä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Biisikattaus on laadultaan kaksijakoista. Ne iskevimmät kappaleet löytyvät levytyksen alkupuolelta, sillä kaunis ”Darker Thoughts”, raskaalla otteella ruhjova ”Fall From Grace” sekä komeita melodioita viljelevä ”Ghosts” ovat selkeästi kiekon parasta antia. Loppulevy ei ole huonoa sekään, mutta tietty mielikuvituksettomuus albumia vaivaa. Kappaleet kuten ”Forsaken”, ”Hope Dies Young” sekä ”Ending Days” pitävät sisällään mielenkiintoisia sävellyksiä ja mukana hyräiltäviä melodioita, mutta kokonaisuutena niistä ei jää lopulta mitään mieleen. Onneksi kiekon päättävä ”Ravenghast” pitää sisällään sen verran vahvaa murjontaa, ettei loppualbumi muodostu täysin mitäänsanomattomaksi.

“Obsidian” ei onnistu nousemaan edeltäjänsä tasolle, sillä kiekolta löytyy liikaa turhanpäiväistä joutokäyntiä. Paljon pelastaa kuitenkin yhtyeen kyky pelata vahvuuksillaan, sillä Paradise Lost taitaa edelleen magneetin lailla puoleensa imevien tunnelmien rakentamisen. Yhtyeellä on hätkähdyttävä taito puristaa saumattomasti samaan pakettiin sekä murjovaa raskautta että herkän kaunista tunnelmointia. Tuo eri elementtien yhdistelmä takaa sen, että albumin moninaisten äänimaisemien ja tunnelmien äärellä viihtyy, vaikkei kiekko tarjoakaan ähkyyn asti täydellisiä biisikokonaisuuksia. “Obsidian” ei ole huono levytys, mutta Paradise Lost on osoittanut pystyvänsä parempaankin.

5½/10

Kappalelista:
1. Darker Thoughts
2. Fall From Grace
3. Ghosts
4. The Devil Embraced
5. Forsaken
6. Serenity
7. Ending Days
8. Hope Dies Young
9. Ravenghast

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy