Luen teille aluksi saatekirjeen, mikä tuli arvostelukappaleen yhteydessä. Siinä kerrotaan: ”Olipa kerran kauan kauan sitten syksyllä 2015, erään suuren suuren pellon laidalla Kokkolassa, pienen pieni parakki. Siellä neljä muusikon retkua päätti perustaa rock-bändin, jollaista ei ole aiemmin kuultu. Näin syntyi Heroes Don’t Ask Why (HDAW). Ohessa oleva kuuden kappaleen EP todistaa bändin omaperäisen soundin eri vivahteineen. Kuuntelemalla voit muodostaa oman mielipiteesi bändin tinkimättömästä tyylistä. Sankarit eivät kysy miksi.”

Saatekirjeessä mainitut ”omaperäinen soundi” ja ”tinkimätön tyyli” joutuvatkin silmätikuksi, sillä yhtye on ne nostanut esiin. Ennen kuin laitan levyn pyörimään, täytyy sanoa, että kansitaide on varsin hienoa. Kansikuva on taidokkaasti tehty, ja siinä on fiilis kohdillaan. Takakannessa on repeytynyt reikä, minkä alta paljastuu luoteja. Kansilehtinen avautuu aukeamaksi, mistä löytyy kappaleiden sanoitukset paperilappuina luotien, veitsen ja kompassin ohella.

”Seen it all” rykäisee levyn auki raskaammalla rockilla, missä on piirteitä melodisesta hevistä. Aika perinteistä rokkia, missä kertosäkeen riffi on sekavan kuuloinen, kuin joku soittotaidoton näpyttelisi kitaraa, mutta muuten kappale on ihan kunnossa. Mitenkään hiuksia nostattavasti levy ei ala. Enemmänkin ihan ok. Kappaleen lopussa soolokitaran lisäksi vahvana soiva toinen kitara kuulostaa hieman hapuilevalta jotenkin, kuin se yrittäisi pysyä tahdissa, muttei kuitenkaan ihan. Tällaisessa rockissa yksi tärkeimpiä asioita on tarttuva kertosäe, minkä odottaa aina alkavaksi, mutta tämä kappale kompastuu siihen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Heroes” alkaa raskaammin, mutta taantuu kevyeksi alkaessaan. Kertosäe jatkaa raskaampaa menoa, mutta liukuu kevyempään sujuvasti tuoden hieman sankarihevimäisiä vivahteita. Toinen kappale kokonaisuutena on huomattavasti parempi kuin ensimmäinen.

Siinä missä toinen biisi oli raskaampi, on kolmas biisi, ”Time runs out” nimeensä sopivasti nopeampi alultaan, mutta hidastuu hieman kappaleen alkaessa. Kappaleen kertosäkeessä on mukavasti tukkahevin fiilistä. Kun aika alkaa loppua, nostetaan tempoa! ”Paralyzed” onkin rauhallisempi kappale, mikä ylikliseisesti kertoo loppuneesta rakkaudesta ja jätetystä miehestä. Kertosäkeen jälkeen kappale saa pontta. Vaikka sanoitukset henkilökohtaisesti ovatkin ällökuluneet, kappale on ihan voimakas.

Huomattavasti raskaammalla otteella lähdetään jälleen matkaan ”Frostbitesillä”. Kappaleessa on ehdottomasti eniten tunnelmaa ja tunnetta, ja sävellykseltä se lienee meikäläisen korvaan ehdottomasti mielenkiintoisin. Ihan kaikki ei osu kohdalleen, mutta tykästyin kappaleeseen valtavasti. ”Goodbyessä” ei jätetä jäähyväisiä vain levylle, vaan myös ihmissuhteelle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ihmissuhteista puheen ollen, kappaleet käsittelevät niitä enemmän tai vähemmän. Tietysti kysellen kohtaloa ja miksi tultiin jätetyksi. Ainoat kappaleet, joissa on kansikuvan mukaista lupausta ovat ”Heroes” sekä ”Frostbites”, joiden aiheena on sota. Muuten sanoitukset ovatkin turhanpäiväisiä. Tämähän on vain henkilökohtainen mielipide, sillä allekirjottanut ei välitä yhtään kappaleista, missä kysellään ja itketään rakkauden perään.

Kokonaisuudessaan levy on ihan kiva ja kuunneltava. ”Tinkimätön tyyli” voi mennä nyt vielä läpi, sillä levy on kokonaisuutena yhtenäinen, mikä ei aina ole itsestäänselvää uusien omakustanneyhtyeiden kanssa, jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat tehdä, joten tekevät kaikkea. ”Omaperäistä soundia” en löytänyt muussa kuin surkeassa ensimmäisen kappaleen kertosäkeessä. Kyllähän tätä kuuntelee kaikesta huolimatta!

Arvosana:

7/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Seen it all
2. Heroes
3. Time runs out
4. Paralyzed
5. Frostbites
6. Goodbye

https://www.facebook.com/hdawband