Herra Ylppö & Ihmiset hemmotteli yleisöä soittamalla esikoisalbuminsa ja kourallisen hittejä
Herra Ylppö & Ihmiset jäi tauolle kolme vuotta sitten, minkä jälkeen Maj Karma aktivoitui pitkän hiljaiselon jäljiltä. Tänä keväänä tiedotuskanavia pitkin kantautui ilouutinen, kun Herra Ylppö & Ihmiset ilmoitti aloittavansa syksyllä kiertueen – eikä minkä tahansa kiertueen vaan ”Sata vuotta” -albumikiertueen. Tänä syksynä on ollut oiva tilaisuus kokea uudelleen livenä yhdeksän vuotta sitten julkaistu ”Sata vuotta”.
”Sata vuotta” -kiertue on osa virallista Suomi Finland 100 -ohjelmistoa. Levy on nimensä puolesta täydellinen soitettavaksi itsenäisen Suomen juhlavuotena, vaikka albumin kappaleet eivät suoranaisesti käsittelekään isänmaatamme. Herra Ylppö & Ihmiset ei kuitenkaan tyytynyt soittamaan pelkästään ”Sata vuotta” -albumia vaan myös muita yhtyeen hittejä. Tästä johtuen keikka kesti kaksi tuntia taukonsa kanssa, ja esitys oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen tunti oli varattu albumille ja jälkimmäinen kolme varttia Herra Ylpön & Ihmisten hiteille. Näinollen yleisö sai enemmän, kuin mitä se oli odottanut. Yhtye aloitti esityksensä täsmällisesti kymmeneltä ja lähti liikkeelle ”Alku”-kappaleen taustanauhalla, minkä aikana yhtye saapui lavalle huimien suosionosoitusten kera. Herra Ylppö huudahteli mikrofoniin ja tarkasteli samalla yleisöä haukan lailla aivan kuin ottaakseen selvää, millaisissa tunnelmissa Kerubi-salissa oltiin. Tämän jälkeen esitystä jatkettiin ”Kleopatra” ja ”Sata Vuotta” -kappaleilla, jotka aiheuttivat yleisön joukossa innostusta.
Mainos päättyy
Herra Ylppö & Ihmiset soitti esikoisalbuminsa kappaleet juuri siinä järjestyksessä, kuin ne esiintyvät debyytillä. Kappaleiden esittäminen ei ollut kuitenkaan monotonista itsensä toistamista, vaan muutamia kappaleita oli sovitettu erilaisiksi. Myöskin sattumukset vaikuttivat esiintymiseen – ”TV:stä tuttu” jäi kesken, kun basisti Janne Joutsenniemen basso lopetti yhteistyön. Tämän seurauksena kappaleeseen venytettiin instrumentaaliosuus, ja kun basson palauttaminen toimintakuntoon vei odotettua pidempään, päätti Herra Ylppö jutella yleisölle. Tässä vaiheessa Herra Ylppö ilmoitti yleisölle, että he aikovat soittaa kaksi tuntia mutta pitävät vartin tauon esitysten välissä. Vartin tauko johtui kuulemma siitä, että yhtye on niin taiteellinen (hyvähenkisen sarkasmin kuuluessa Ylpön äänestä). Viidentoista minuutin tauon Ylppö ohjeisti yleisöä käyttämään erilaisten aktiviteettien parissa. Kun basso saatiin parin minuutin jälkeen toimimaan, olivat vuorossa ”Varoitus” ja ”Videovuokraamon tyttö”, joista jälkimmäisen aikana saattoi yleisöstä kuulla arkaa yhteislaulua.
”Sata vuotta” -albumin viihdyttävin kappale oli ehdottomasti ”Porno”, joka sai roisien sanoitustensa ansiosta yleisön täydellisesti mukaansa. ”Napoleon”-kappaleen aikana Herra Ylppö rääkyi kuin mielipuoli, mikä herätti yleisössäkin uteliaisuutta seurata laulajan kyyristelyä lavalla. Kappaleen jälkeen Herra Ylppö halusi jutella yleisölle mutta antoikin yllätyksellisesti mikrofonin eturivissä olevalle naiselle. Nainen hoiti ”välispiikin” hienosti, ja kun hän erehtyi toteamaan, että ”olisipa viskiä”, niin ei mennyt kuin hetki, kun Herra Ylppö toi hänelle Jack Daniels -pullon! Tämän jälkeen olivat vuorossa albumin kaksi viimeistä raitaa.
En ole aiemmin ollut keikalla, jossa olisi 15 minuutin väliaika mutta täytyy todeta, että se toimi yllättävän hyvin. Odotus ei ollut liian pitkä, eikä tunnelma päässyt laskemaan, kun yhtye aloitti esityksensä toisen osan tykittämällä ”Riisu siipesi” ja ”Pojat ei tanssi” -kappaleet. Kolmantena Herra Ylppö & Ihmiset soitti ”Horroksen”, jonka aikana itsellekin meinasi nousta pala kurkkuun. Esityksen loppupuolella kuultiin vielä ”Mies murtuu”, ”Mustat hevoset” ja ”Peloton enkeli” sekä encorena ”Lista hämähäkkimiehen vihollisista”.
Kaksi tuntia meni nopeasti Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen kanssa. Näin jälkeen päin on helppo todeta, että yhtye teki oikein, kun ei tyytynyt soittamaan pelkästään esikoisalbumiaan. Jos yhtye olisi soittanut vain debyyttialbuminsa, olisi esitys jäänyt lyhyeksi. Hittien lisääminen ohjelmistoon oli järkevä ratkaisu, mutta niiden erottaminen erilliseksi osaksi tauon kera oli jo suorastaan nerokasta. Tauon jälkeen yhtye soitti hittejään kiivaalla tahdilla, mikä antoi keikkakokemukseen aivan uutta energiaa. Toki ”Sata vuotta” -albumillakin on energisiä kappaleita, mutta levyn kappalelista ei pystynyt tuottamaan vastaavaa määrää hikeä ja euforiaa.
Herra Ylppö & Ihmiset nautti esiintymisestään. Herra Ylppö poukkoili lavalla, eikä malttanut olla erossa yleisöstä. Yhtye haluaa olla yhteydessä yleisöönsä, eikä vain tyytyä soittamiseen. Ja näin sen juuri kuuluukin mennä – hyvä kontakti yleisön ja yhtyeen välillä nostaa esityksen arvon hyvästä erinomaiseen. Yhtye nauttii juuri siitä, mitä tekeekin, ja keikan aikana Ylppö totesikin, että ”kyllä tämän porukan kanssa voisi uuden levyn tehdä”. Ei muuta kuin sormet ristiin ja tulevaa odottamaan.
Herra Ylppö & Ihmiset Facebookissa
Raportti: Aleksi Parkkonen
Mainos päättyy
