Herrasmiesmäisen tyylikäs mutta aavistuksen liian etäinen – arviossa Duff McKaganin ”Lighthouse: Live From London”
”Lighthouse: Live From London” on ikonisen Guns N’ Roses -basistin Duff McKaganin nimissä lokakuussa julkaistu livealbumi. Pitkäsoitto pohjautuu McKaganin vuonna 2023 ilmestyneeseen ”Lighthouse”-albumiin ja sitä seuranneeseen kiertueeseen. Livetallenne sisältää tietysti myös McKaganin vanhempaa tuotantoa, ja vieraileepa muutamalla kappaleella Sex Pistolsista tuttu Steve Jones.
McKagan on tehnyt vaiheikkaan ja kokemusten täytteisen muusikon uran. Guns N’ Rosesin myötä basisti on saanut pitkälti sanella, keiden kanssa hän tekee yhteistyötä. Vuosien varrella McKagan on nähty niin Velvet Revolverissa, Alice In Chainsissa kuin Jane’s Addictionissa muutamana nostona mainitakseni. Kappaleita basisti on päässyt kirjoittamaan niin Iggy Popin kuin Red Hot Chilli Peppersin rumpalin Chad Smithin kanssa. Myös McKaganin omissa nimissä on julkaistu albumeja, joista ”Tenderness” on vuodelta 2019 ja edellä mainittu ”Lighthouse” muutaman vuoden takaa.
”Lighthouse: Live From London” on nimensä mukaisesti taltioitu Lontoossa sijaitsevassa Islington Assembly Hallissa. Tallenteella on pituutta 85 minuuttia, joten kyseessä on noin puolentoista tunnin mittainen konsertti. 19 kappaleen kokonaisuus on taltioitu niin CD:lle kuin blueraylle, joka on nykyajan teräväpiirtokuvan aikakauden mukaisesti visuaalisesti viimeisen päälle. Eikä äänenlaadussakaan ole moittimisen sijaa.
He, joille McKaganin soolotuotanto on entuudestaan tuttu, tietävät, ettei basistin oma tuotanto ole päällekäyvää rokkia. McKaganin nykyisen ulosannin voisi pikemmin luokitella jonnekin rokin ja kantrirokin välimaastoihin, ja niin on myös livetallenteen kohdalla. Valtaosa albumin kappaleista on rauhallisesti eteneviä, rennon varmaotteisia, joita hitusen nopeammat teokset rytmittävät.
McKagan on luonnollisesti itse parrasvaloissa, mutta yhtä merkittävässä asemassa on taustayhtye, jota ilman McKagan ei olisi pitkälle pötkinyt. McKagan vastaa albumin lauluosuuksista ja soittaa rytmikitaraa. Soolojen vastuu on koordinoitu yhtyeen toiselle kitaristille, Tim DiJuliolle, joka konsertin perusteella taitaa pestinsä erinomaisesti. Kokoonpanosta löytyy kolmaskin kitaristi, Jeff Fielder, joka vastaa myös kosketinsoittimista. Kitaristien lisäksi kokoonpanosta löytyy tietysti basisti Mike Squiresin henkilöitymänä, ja rumpusetin takana istuu Michael Musburger.
Suurimpana yllätyksenä on kuitenkin Sex Pistolsin Steve Jonesin ilmestyminen lavalle kahden kappaleen ajaksi konsertin loppupuolella. Brittimuusikko tähdittää kappaleita ”Can’t Put Your Amrs Around A Memory” ja David Bowien ”Heroes”. Jonesin vierailu on mukava lisä, vaikkei se varsinaisesti tuo kappaleisiin merkittävästi lisää. Vierailu on todennäköisesti toteutettu Lontoota silmällä pitäen samalla lailla kuin settilistaan otettu The Clashin ”I Fought The Law” -coveri.
Mainos päättyy
Vuonna 2024 taltioitu ”Lighthouse: Live From London” antaa selväpiirteisen ja tarkan kuvan McKaganin keikkakunnosta. McKagan kumppaneineen ei liiemmin käytä lavarekvisiittoja, vaan he luottavat rokin sanomaan ja keikkakuntonsa purevuuteen. Niissä kummassakaan ei ole varsinaisesti vikaa, mutta puolitoistatuntinen konsertti ei ole purevimmasta päästä. Erityisesti konsertin alkupuoli näyttäytyy suhteellisen kaavamaisena, mikä ei luonnollisestikaan haittaa yhtyeen vannoutuneimpia kuulijoita (eturivin yleisöä siis). Keikan loppua kohden meno onneksi piristyy ja kulminoituu erityisesti The Clash – ja Guns N’ Roses -coverien ympärille.
”Lighthouse: Live From London” ei ole tallenne, joka puhuttelisi erityisesti. Albumin kappalelista on koostettu harkitusti, mutta se sisältää harmillisen vähän mieleen painuvia hetkiä. McKaganin lämminhenkisistä puheista huolimatta tunnelma jää hitusen liian muodolliseksi ja kaavamaiseksi, jotta ilmapiiri pääsisi kunnolla roihahtamaan. Sen takia kokonaisuus jää herrasmiesmäisen tyylikkääksi mutta hieman liian etäiseksi.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen