Herzparasit mässäilee ihmiskunnan rappiolla ”ParaKropolis”-albumillaan

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 3.7.2017

Saksalainen Herzparasit julkaisi tänä keväänä kolmannen albuminsa ”ParaKropoliksen”. Albumin kolmellatoista kappaleella sekoittuvat niin raskaat riffit, melodisuus kuin elektronisuus. Levyn sanoitukset ovat yhtyeen äidinkielellä, joten suuresta massasta erotutaan sen suhteen edukseen.

Herzparasit yhdistelee raskaaseen soundiinsa sinfoniallisia ja industrial metalmaisia piirteitä. Ei siis ole ihme, että ”Manege Frei!” ja ”Tastsinn” antavat hyvin vahvan mielleyhtymän Rammsteinin suuntaan – etenkin kun ne kuulostavat raskaiden riffiensä ja eeppisyytensä puolesta kulkevan edellä mainitun yhtyeen vanavedessä. Herzparasit ei ole kuitenkaan lähtenyt härskisti kopioimaan Saksan tämän hetken merkittävintä yhtyettä, vaan tuo albumilla persoonallista puoltaan esille. Hyvänä esimerkkinä toimii erikoinen ”Blut Lügt Nicht”, jossa kuullaan lapsikuoron laulua. Oudosti nimetty ”ZACK! BOOM! BANG!” antaa ymmärtää, että kyseessä olisi nopeatempoinen ja räjähtävä kappale, mutta kappale onkin yllättävän kevyt. ”ZACK! BOOM! BANG!” lähestyy rockia, jota on höystetty tippuvien pommien putoamisäänillä.

Sahaavilla riffeillä, elektronisilla efekteillä ja aavemaisella naiskuorolla täytetty ”Vatermal” flirttailee jälleen Rammsteinin suuntaan. ”Präparat” jatkaa edellisen linjalla mutta lisää ulosantiinsa mielipuolisuutta lauluosuuksien kautta. Nimikkokappale on elektroninen rock -ralli, jossa kuullaan useita erilaisia lauluosuuksia raskaiden riffien kanssa. ”ParaKropolis” on sekamelska, jota kuunnellessa on vaikea pysyä perässä. ”It Must Be In English!” on nimensä mukaisesti englanniksi laulettu, mutta kuuluu kappaleessa hiukan saksaakin. Se ei ole kuitenkaan häiritsevin asia vaan itse sanoitukset – lyriikoissa nimittäin haukutaan saksan kieli pystyyn ja toistetaan kertosäkeissä ivallisesti, että ”tämän kappaleen pitää olla englanniksi”. Suoraan sanottuna en ymmärrä sanoitusten tarkoitusta. Jos kappaleen on tarkoitus olla hauska, siinä Herzparasit ei ole onnistunut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Regentage” päättää albumin vokalisti Ric-Q:n kevyeen lauluun ja sinfoniallisiin elementteihin. Kappale eroaa muista rajusti, joten se myös tuntuu hiukan hölmölle päätösraidalle. ”ParaKropolis” on monipuolinen mutta myös sekava levy. Elektronisia ja sinfoniallisia piirteitä on tungettu välillä liikaa samoihin kappaleisiin, jolloin niistä muodostuu vaikeasti kuunneltavia. 13 kappaleen johdosta albumilla on pituutta noin kolmen vartin verran. Osan kappaleista olisi voinut karsia, kuten lapsikuorolla täytetyn ”Blut Lügt Nichtin” ja tökerösti nimetyn ”It Must Be In Englishin”. Nämä kappaleet eroavat levykokonaisuudesta turhan paljon, eivätkä oikeastaan tuo levylle mitään olennaista.

Kuten aiemmin totesin, levystä saisi varmasti enemmän irti, jos osaisi saksan kieltä. Toisaalta saksan kielen ei pitäisi olla mikään este sille, jotta musiikista voisi nauttia. Monet miljoonat ihmiset kuuntelevat Rammsteinia eivätkä välttämättä tajua sanoituksista tuon taivaallista, mutta pitävät silti yhtyeen soundista. Herzparasitin tiedotteen mukaan sanoituksissa yhdistyvät tuomiopäivällä pelottelu ja ihmiskunnan korruption kritisointi. Harmikseni kun en saksaa kovin hyvin ymmärrä, lyriikoiden terävyys kärsii. Yksi itseäni kaihertava seikka on myös Ric-Q:n ääni – hänen äänensä ei kuulostanut aina istuvan kappaleisiin, vaan sanoitukset töksähtelevät ja kuulostivat välillä hölmöiltä. Herzparasitin kolmas albumi on pääasiassa siedettävää kuunneltavaa, mutta välillä albumi ylitti tämän rajan.