Hevi kohtaa korkeakulttuurin – Opeth ja Hexvessel Finlandia-talolla

Heinäkuussa 2016 Opeth-kitaristi Fredrik Åkesson kertoi Kaaoszinen haastattelussa, että yhtye saapuisi Suomeen pääesiintyjäkeikalle vielä saman vuoden marraskuussa. Tuntemattomaksi jääneestä syystä tuo keikka ei sitten toteutunutkaan. Maltti on kuitenkin valttia, ja nyt Opethin ”Sorceress”-albumin kiertuesyklin tullessa päätökseensä, oli vihdoin myös suomalaisten vuoro päästä kokemaan rakkaiden länsinaapureidemme progeosaamista livenä.

Tamperelainen Hexvessel oli valikoitunut illan lämmittelijäbändiksi, mutta heidän esitystään en ehtinyt seuraamaan kuin viimeisen kymmenen minuutin ajan. Pääsyyllisiä tähän epäonneen olivat VR:n junamunailut sekä Finlandia-talon tiukat pelisäännöt. Saliin ei nimittäin päässyt muulloin kuin kappaleiden välissä ja tässäkös tuhraantui useita minuuttteja. Se vähä, mitä ehdin nähdä oli kuitenkin kiinnostusta herättävää. Pääesiintyjää muistuttaen musiikki oli kokeilevaa ja tunnelmat vaihtelivat kaihoisasta ankaraan riffittelyyn, mutta kyseessä ei missään nimessä ollut mikään Opeth-hiilikopio. Hexvessel soitti lavalla kuusikkona, joten seurattavaa riitti ja tavanomaisimpien rock-instrumenttien ohella kuultiin myös viulua.

Puolen tunnin tauko ja iltakahdeksalta olikin jo Opethin vuoro. Finlandia-sali oli lähes ääriään myöten täynnä, kun odotetusti ”Sorceress”-albumin nimikkokappaleen ensisävelet alkoivat soida. Vaikka yhtye kiertää yhä noin vuosi sitten ilmestyneen levynsä tiimoilta, ei sillä illan settilistassa ollut kuin näennäinen yliedustus.  Yksitoista kappaletta kuultiin, joista kolme edusti ”Sorceressia” ja loput olivat läpileikkaus bändin tuotannosta vuodesta 2001 eteenpäin. Levytysuran alkupäätä edusti vain fanisuosikki ”Demon of the Fall”, jota yhtyeen nokkamies Mikael Åkerfeldt itse kertoi pitävänsä tylsänä nykyään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Finlandia-sali oli arvokkaan oloinen konserttipaikka, mistä aiemman Hexvessel-episodin lisäksi kieli myös se, että seisomapaikkoja ei ollut lainkaan. Yleisö seurasi koko kaksituntisen keikan tiiviisti penkeissään istuen. Minkä korkeakulttuurissa voittaa, sen riehakkuudessa häviää, sillä kappaleiden välisiä aplodeja hurjempia suosionosoituksia ei tällä Opeth-keikalla yleisöltä irronnut. Åkerfeldt pyrki tuttuun tapaansa lämmittelemään yleisöä juttelemalla mukavia, ja saatiinhan sitä tälläkin kertaa kuulla Ruotsin olevan jääkiekon todellinen suurvalta. Loppua kohden yleisö uskalsi huudella laulaja-kitaristille takaisinkin, ja tämän vuoropuhelun seurauksena saatiin kuulla Napalm Deathilta lainattu ”You Suffer” peräti kahdesti.

Opethin esitys Finlandia-talolla oli todella pelkistetty, sillä mitään rekvisiittaa ei ollut taustalakanankaan verran. Lavan ja yleisön välissä ei myöskään ollut mitään turva-aitaa, ja kuka tahansa olisi voinut kavuta lavalle sinne johtavia portaita pitkin. Asetelma toi jopa mieleen peruskoulujen auditorioissa silloin tällöin pidetyt konsertit, joissa soitti joku paikallinen bändi. Tämä lisäsi keikan intiimiyttä, joka toisaalta kääntyi paikoitellen itseään vastaan. Maanantai-illasta tai sateisesta lokakuusta kohmeinen yleisö kun ei ollut puheliaimmalla mahdollisella tuulella, joten kappaleiden välissä Åkerfeldt pääsi piikittelemään yleisöä vaivaannuttavasta hiljaisuudesta.

Opeth tarjosi viime maanantaina Finlandia-talolla kaksi tuntia erittäin laadukasta elävää metallimusiikkia, eikä juuri muuta. Konserttisalin akustiikka toimi hienosti, ammattimuusikot soittivat progemetalliteoksiaan tarkasti ja jokseenkin eleettömästi, ja lähemmäs kaksituhatpäinen yleisö tyytyi tarkkailemaan tilannetta keikan jälkipuoliskolle saakka, jolloin pientä jään murtumista oli jo havaittavissa. Opeth on keulahahmonsa lausunnoista päätellen vetäytymässä pian tavallista pidemmälle tauolle, sillä mies uumoilee seuraavan albumin olevan tuloillaan aikaisintaan kesällä 2019. Kiitos siis ruotsalaisviisikolle tämänkertaisesta, katsotaan uudestaan sitten muutaman vuoden päästä. Pahimmillaankin silloin pitäisi olla vielä pystyssä hyvää musiikkia soittava tylsähkö livebändi, parhaimmillaan taas Åkerfeldt on tuolloin löytänyt uudelleen sisäisen örisijänsä, miehellä on vähemmän aihetta naljailla suomalaisille jääkiekosta, ja maailmassa on rauha.

Settilista (Opeth):

1. Sorceress
2. Ghost of Perdition
3. Demon of the Fall
4. The Wilde Flowers
5. In My Time of Need
6. Cusp of Eternity
7. Heir Apparent
8. You Suffer
9. Era
10. The Drapery Falls

———————-

11. Deliverance

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Anssi Ruuska

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy