Heviä Hammond-urkujen siivittämänä – arviossa Wishing Wellin kolmas pitkäsoitto ”Do Or Die”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 6.5.2020

Jo pelkkä vilkaisu Wishing Wellin maaliskuussa ilmestyneen ”Do Or Die” -albumin kappalelistaan antaa ymmärtää, mistä tällä levyllä on kyse. ”Do Or Die”, ”Made Of Metal”, ”We Shall Never Surrender” ja ”The Gates Of Hell” – jokaisen kappaleen nimet kielivät siitä, että tällä pitkäsoitolla kuullaan traditionaalista heviä. Ja juuri siitä on kyse ”Do Or Die” -albumilla.

”Do Or Die” on Wishing Wellin kolmas pitkäsoitto, jolla yhtyeen rivistössä vaikuttaa sama porukka kuin edellisellä ”Rat Race” -julkaisulla. Lauluosuuksista vastaa jälleen chileläinen Rafael Castillo, kosketinsoitinvelhona toimii Arto Teppo, rouheita riffejä synnyttävät niin kitaristi Anssi Korkiakoski kuin basisti Rick Becker. Rumpusetin takaa löytyy Juha Kivikanto. Yhtyeen omien sanojen mukaan Wishing Well on siirtänyt musiikkinsa painopistettä enemmän hard rockista heviin uuden julkaisun myötä. ”Do Or Die” -pitkäsoiton pohjalta voin olla yhtyeen kanssa asiasta samaa mieltä, ja voin myös todeta muutoksen olleen hyvä ratkaisu.

Kolmannen pitkäsoiton kolme ensimmäistä kappaletta ovat soundinsa puolesta perinteikästä, vanhan koulukunnan heviä, johon Arto Tepon Hammond-urut kuorruttavat Deep Purple -vivahteet päälle. ”Sermon On The Mountissa” tunnelma vakavoituu ja Castillo pääsee näyttämään todelliset kyntensä vokalistina – pakko myöntää, että hän tekee erinomaista jälkeä myös puhtaammin laulaessaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Lost In The Night”- ja ”Homeless Soul” -kappaleissa esiin nousee Wishing Wellin tarttuva hard rock -soundi, joka sekin toimii kaikin puolin moitteitta. ”Live And Learn” tuo albumille annoksen melankoliaa, johon Hammond-urut istuvat osaksi täydellisesti. ”Gates Of Hell” -kappaleessa on nimensä mukaisesti omanlaisensa painostava tunnelma, mutta ilmapiiri ei ole kuitenkaan lohduttoman synkkä. Pitkäsoiton päättää balladimainen ”Cosmic Ocean”, jolla Castillon ääni pääsee jälleen oikeuksiinsa, tällä kertaa mm. vierailevan muusikko Pasi Puolakan huilun säestämänä.

”Do Or Die” on tehty aidolla rakkaudella heviä kohtaan, sen voi vaivatta huomata. Albumi on kappaleidensa suhteen miellyttävän monipuolinen, kuitenkaan olematta hajanainen, vaan muodostaen selvän kokonaisuuden. Paria kappaletta lukuun ottamatta albumi onnistui pitämään minut hyvin otteessaan, enkä näe syytä miksei ”Do Or Die” -levyä voisi suositella hevin ystäville. Mikäli Deep Purple tai Dio on mieleesi, kannattaa tutustua myös Wishing Wellin uusimpaan julkaisuun.