Hevikansan koko kirjo koolla – Babymetal Helsingin kulttuuritalolla 26.2.2020

Japanilainen Babymetal on outolintu, josta sanonta ”joko vihaat tai rakastat” ei ole kyllin voimakas ilmaisemaan, kuinka paljon tätä yhtyettä todella vihataan ja rakastetaan. Vuonna 2010 alkunsa saanut ryhmä koostuu tätä nykyä pääkaksikosta Suzuka Nakamoto ja Moa Kikuchi (tuttavallisemmin Su-metal ja Moametal), joita kiertueilla täydentää kolmas tanssija sekä taustalla pysyttelevä rytmiryhmä. Babymetal on saanut osakseen monien mielestä kyseenalaisen kunnian kokonaan uuden genren, kawaii metalin, luojana. Jos yksien mielestä ”söpö metalli” on tyylilaji, jota ei kuuluisi olla olemassakaan, toiset ovat ottaneet tämän genren edelläkävijän vastaan avosylin ja riemurinnoin. Niitä toisia on vuosien saatossa kertynyt jopa niinkin paljon, että menestystä on tullut runsaan levymyynnin ja menestyskiertueiden muodossa merkittävästi myös Japanin rajojen ulkopuolella. Ensimmäiselle Suomen keikalleen Helsingin kulttuuritalolle yhtye saapui Isosta-Britanniasta, jossa se esiintyi 1500-5000 silmäparia vetävissä saleissa.

Babymetal ei ollut itselleni entuudestaan tuttu juuri muuten kuin nimeltään ja imagoltaan, joten kulttuuritalolle saapuessani otinkin ennen keikkaa tehtäväkseni silmäillä, millaista porukkaa kyseinen tanssi- ja soitinryhmä vetää puoleensa. Jostain syystä en osannut olla kovinkaan yllättynyt havaitessani, että Babymetalin fanikanta koostuu yhtä lailla neonvärejä tukkamuodissaan tunnustavista teinitytöistä kuin tuuheapartaisista ja poninhäntäisistä heviköriläistäkin. Silmiini osuneista bändipaidoista päätellen Babymetal maistuu ainakin Opethin, Belphegorin, Slayerin ja Children of Bodomin faneille. Siinä lienee pureksittavaa näitä bändejä fanittaville genrepuritanisteille.

Japanilaisella täsmällisyydellä keikka alkoi ennakkoon ilmoitetulla kellonlyömällä 20.00. Seurasi tunnin mittainen show, joka koostui kolmen pirteän japanittaren laulu- ja tanssiesityksestä, jota puolestaan tukivat perinteisen metallibändin mitat täyttävä rytmiryhmä ja taustalla ollut suuri videoscreeni. Yleisö eläytyi keikkaan aina permannon eturivistä viimeisille istumakatsomon penkkiriveille asti, ja tarttuipa innostus ajoittain jopa baarimikkoihinkin. Erinäiset valotikut ja vaatekappaleet heiluivat yleisön käsissä siellä täällä, ja pitti pyöri hurjemmin kuin monella näkemälläni perinteisemmällä heavykeikalla. Yksi keikan hienoimmista ja absurdeimmista hetkistä koitti ”Oh! MAJINAI” -piripolkan aikana, kun Sabatonin Joakim Brodén liittyi videoscreenin kautta yhtyeen vahvuuteen niin laulaen kuin tanssienkin. Taisi mies yhtyeineen voittaa tiensä japanilaisten sydämiin muutaman vuoden takaisella ”Shiroyama”-kappaleella.

Keikalla vallinneesta hurmiosta päätellen Babymetal oli paitsi odotettu vieras, oli yleisö myös osannut varautua esityksen verrattain lyhyeen tunnin kestoon. Perinteisen hyppimisen ja taputtamisen ohella moshpit pyöri yleisössä sellaisella antaumuksella, että ehdin jo ilman pahansuopaisuutta spekuloimaan, josko bändin fanitukseen liittyisi kuulijakunnan keskuudessa jonkinasteista ironiaa. Babymetal osoitti kunnioitustaan suomalaisfaneille vuolain kiitoksin ja suomeksi lausutuin tervehdyksin. Vaikka Babymetal on lähes täysin laulaja-tanssijoihinsa nojaava sirkus, pääsivät pelimannitkin esittämän taitojaan paikoitellen, ja kyllähän sieltä muutama erityisenkin tyylikkään kuuloinen riffi irtosi. Kulttuuritalolla todistamani perusteella Babymetal on monille aidosti sydämen asia, vaikka itselleni tämä konsepti toimiikin lähinnä kuriositeettina. Se ei estä minua kiittämästä yhtyettä hyvästä keikasta ja toivomasta vannoutuneempien fanien puolesta, että Babymetal nähtäisiin maassamme toistamiseenkin.

Settilista:

1. DA DA DANCE
2. Distortion
3. PA PA YA!!
4. BxMxC
5. Kagerou
6. Starlight
7. Oh! MAJINAI
8. Megitsune
9. Gimme Chocolate!!
10. KARATE
11. Headbangeeeeerrrrr!!!!!
12. Road of Resistance

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Sami Eräluoto

Kommentoi julkaisua