Hevisti joogaillen Tavastialla @ Musta Jooga goes TUSKA – löydä sisäinen soturisi

Kirjoittanut Teresa Liljeberg - 21.4.2015

Musta Jooga goes Tuska_9Perjantainen vapaapäivä ja olen matkalla kohti Helsingin Tavastia-klubia. Olen suoraan sanottuna vältellyt kyseistä lajia jo pidemmän ajan, mutta kutsun tullessa vastaan tällä konseptilla oli pakko hihkuillen lähteä mukaan kokeilemaan. Pihasali, Meri Mort ja Tuska Open Air Festival yhteistyössä järjestivät joogatunnin, missä tarkoituksena on harjoittaa joogaa metallimusiikin tahdissa. Sinänsä hyvin mielenkiintoinen idea, mutta myös jokseenkin arveluttava – mitä jos he soittavat sellaisia kappaleita mistä en pidäkään? Eturivin paikka, kokematon ensikertalainen, semisti yllättävä harjoittelumiljöö ja talven kangistama vartalo antavat kyllä hilpeät puitteet tälle kokemukselle.

Ajatus joogasta on monella sitä ei-harjoittavalla varmaan aika lailla samankaltainen: päälläseinontaa, risti-istuntaa, pylly kohti kattoa, koira- ja kissa-asentoja, jalanheilautusta puolelta toiselle ja samaan aikaan meditoit itsesi valaistumiseen, tai jotain sellaista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Musta Jooga goes Tuska_4Paikalle oli kerääntynyt paljon väkeä, osa heistä olivat joko tottuneita joogaajia tai ensikertalaisia, mutta kenenkään ei tarvinnut olla huolissaan koska tunti oli rakennettu kaikille sopivaksi. Myös toimittajia oli kutsuttu mukaan joogaamaan tai kuvailemaan tuntia. Ohjaaja Meri Mort toivotteli kaikki tervetulleiksi mukaan ja ohjeisti miten tuli toimia. Tunnin aikana soivat kappaleet oli valittu kaikki Tuska Festivalin tämän vuoden kattauksesta sen mukaan miten harjoitus etenee. Melko rauhallisissa merkeissä mentiin musiikin suhteen ja itse asiassa, homma toimi yllättävänkin hyvin.

Musta Jooga goes Tuska_8Liikkeet antoivat osittain haastetta tasapainon ja kestävyyden osalta, mutta aina mikäli jokin liike tuntui raskaalta tai vaikealta, niin sen pystyi tekemään myös astetta helpommallakin. Ohjaaja Meri mainitsikin useaan otteeseen, että tarkoitus on kuunnella omaa vartaloa ja mennä sen mukana. Jos jokin liike ei tunnu hyvältä tai esimerkiksi vaiva estää sen tekemisen, niin ei se mitään. Pieni tärinä kropassa on vain hyvä asia. Itse sainkin hieman haastetta päälle liikkeiden teossa, koska useamman vuoden punttimimmeily on hieman päässyt hiipumaan viime aikoina ja osittain tuntui vähän raskaalta – mutta ei huonolla tavalla kuitenkaan. Teki ihan hyvää pyyhkiä talven tomut pois ja kokeilla itselle jotain aivan uutta. Kuvaajakollega antoi myös jälkikäteen pystypeukun mustalle joogalle, etenkin juuri musiikin osalta.

Musta Jooga goes Tuska_5Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan melko rauhallinen, koko ajan tuli enemmän keskityttyä omaan tekemiseen ja hengittämiseen. Meri ohjasi meitä rauhallisella äänellä Tavastian lavalta ja näytti koko ajan liikkeet mitä tehdään. Osallistujat olimme levittäytyneet värikkäiden mattojen päälle ympäri salin lattiaa ja seurasimme Merin tekemiä liikkeitä. Tila tuntui melkein loppuvan kun koko sali oli täynnä, ja sen huomasi välillä myös siitä kun naapurimaton puolelta ilmestyi yllättäen toisen varpaat nokan eteen, mutta se oikeastaan pisti vain huvittamaan. Tunnin jälkeen oli kyllä selkeä tunne, että nyt on tehty jotain ja pieni tärinä oli päällä vielä seuraavanakin päivänä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Musta Jooga goes Tuska_7Saako hevari tästä tykätä? Saa. Totta h*lvetissä saa. Jos oma aikataulu sallii, niin osallistun uudestaan ja revin kaverinkin mukaan kokeilemaan. Ja mikäli oma katukrediitti tällaisesta horjuu, niin silloin sitä ei ole ikinä ollutkaan. Mustan joogan tunteja onkin tulossa jatkossa ja niitä pidetään kerran kuussa, ainakin Helsingissä. Musta Jooga on aika näppärä keksintö, se sopii kenelle tahansa jos on vain valmis kokeilemaan.

Mustan Joogan soittolista (17.4.2015) löytyy ohesta:

https://play.spotify.com/user/merimort/playlist/5ddxOSVNjPoSrvLfGIGgxB

Seuraava Mustan Joogan tapahtumasivu:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/events/378356905699130/

Teksti: Teresa Liljeberg

Kuvat: Markus Helander

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy