Hieman hillitympää antia – arviossa Lindemannin ”F&M”

Rammsteinin kuuntelijoita on hellitty viime aikoina oikein urakalla, kun saksalaisyhtye julkaisi keväällä uuden albumin sekä kävi kesällä esiintymässä Suomessa. Tämän lisäksi Rammsteinin kitaristi Richard Kruspe julkaisi Emigrate-yhtyeen kolmannen albumin viime syksynä, ja nyt vuorostaan Lindemannin ja Tägtrenin duo toi markkinoille projektinsa toisen hedelmän 22. marraskuuta. Yksinkertaisesti nimetty ”F&M” on Lindemannille tyypillisesti persoonallista ja kieroutunutta, mutta ei niin shokeeraavaa kuin olin odottanut.

Lindemann ja Tägtren julkaisivat ”Skills In Pills” -esikoisalbuminsa vuonna 2015, ja albumi nousikin monien huulille niin kohauttavien kappaleiden kuin senkin takia, ettei Rammstein ollut julkaissut toviin uutta musiikkia. ”Skills In Pills” -albumilla Lindemann esitti kappaleet englanniksi, minkä ansiosta lyriikoiden sanoma oli helpommin suuren yleisön ymmärrettävissä. Kyseiseltä äänitteeltä mieleeni ovat erityisesti jääneet karkeat ”Ladyboy”- ja ”Fat” -kappaleet. Niin Rammsteinilla kuin Lindemannillakin on erinomainen kyky viestittää karkeat sanoitukset äidinkielellään, mutta siitä huolimatta ”Skills In Pillsin” englanninkielisyys oli mukavaa vaihtelua.

Sen sijaan uudella albumilla englannin kieli on vaihtunut saksaksi, ja samalla äänimaisena on muuttunut tummemmaksi. Kun kieli on vaihtunut saksaksi, mieleen saattaa juolahtaa, missä määrin Lindemannin ja Tägtrenin duo sitten eroaa Rammsteinista. Kuunneltuani uuden albumin muutamia kertoja voin todeta, että yllättävän paljon. Lähinnä ”Blut” ja ”Ich weiß es nicht” toivat mieleen Rammsteinin kappaleiden mahtipontisten piirteiden takia. Muuten ”F&M” kuulostaa omanlaiseltaan, hillitymmältä ja ehkä jopa dramaattisemmalta kuin Rammstein.

Lindemannin ja Tätgrenin uutta albumia tulee väistämättä verrattua aika paljon Rammsteiniin, koska tässäkin yhteydessä äänessä on Lindemann saksan kielellä laulaen. Itselläni ei ollut albumia kohtaan suuria odotuksia, sillä keväällä ilmestynyt Rammstein albumi on tarjonnut euforiaa pitkin vuotta. Vaikka ”F&M” ei tehnyt itseeni yhtä suurta vaikutusta, löytyy tältäkin albumilta monta hienoa kappaletta. Tällaisiksi lukeutuvat niin edellä mainitsemani ”Blut” ja ”Ich weiß es nicht” kuin myös hilpeän kuuloinen ”Frau & Mann”, hieman humppamainen ”Ach so gern” ja melankoliaa pursuva ”Wer weiß das schon”.

Kaiken kaikkiaan ”F&M” on monipuolinen ja hyvä albumi, joka tuo esiin Lindemmannin tulkintaa hieman erilaisessa äänimaisemassa. Useat levyn kappaleet ovat soundiltaan hillittyjä mutta eivät koruttomia. Vaikka itse jäin kaipaamaan levyltä muutamaa kunnon raskasta rutistusta, oli kuitenkin ilo huomata, etteivät Lindemann ja Tägtren ole ottaneet liikaa vaikutteita omista tuotannoistaan vaan ovat jälleen luoneet yhdessä omaperäistä musiikkia.

7/10

Kappalelista:

  1. Steh auf
  2. Ich weiß es nicht
  3. Allesfresser
  4. Blut
  5. Knebel
  6. Frau & Mann
  7. Ach so gern
  8. Schlaf ein
  9. Gummi
  10. Platz Eins
  11. Wer weiß das schon
  12. Mathematik (bonus)
  13. Ach so gern (Pain version) (bonus)

Lindemann Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua