Hienoinen epätasaisuus ei haittaa, kun musiikissa on paloa – arviossa Asilen debyyttialbumi ”Psyche”

Kuvassa on mies, joka nojaa käsivarsiinsa alistuneen näköisenä samalla, kun hänen päästään irtoaa paloja. Kansikuva on osuva ottaen huomioon albumin nimen ”Psyche”. Kuvan voi tulkita monella tavalla, mutta omaan mieleeni se tuo ajatuksen ihmismielen haavoittuvuudesta, mihin sana psyykekin hyvin viittaisi.

Jätetään kansikuvan tulkinta kuitenkin tähän ja keskitytään pitkäsoiton musiikilliseen antiin. Maaliskuun lopussa julkaistu ”Pysche” on Asilen esikoisalbumi, joka on kestonsa puolesta hieman reilu puolituntinen kokonaisuus. Turkulaisyhtyeen ulosanti on raskasta ja melankolista, mutta siitä löytyy kuitenkin monenlaisia vivahteita suuntaan ja toiseen. Asilen ulosanti tuo välillä mieleen esimerkiksi kotimaisen Nicumon olemalla kuitenkin menevämpää ja vihaisempaa. Vokalisti Santeri Pajunen osaa käyttää ääntään monipuolisesti, ja häneltä irtoaa niin karismaattista puhdasta laulua kuin vihaisempaa rääkymistäkin. Onnistuupa Pajunen herättämään muutaman kerran mielleyhtymän Faith No Moren Mike Pattoninkin suuntaan.

”Pysche” ei koostu kymmenestä, hienoisesti toisistaan poikkeavasta kappaleesta, vaan se sisältää enemmän variointia. En tiedä, onko se ollut tietoinen valinta, mutta sen ansiosta Asilen debyyttialbumi on mielenkiintoinen. Albumin ”Intro” tuntuu hieman turhalta, mutta ”Ascetic” lyö luun välittömästi kurkkuun päällekäyvällä ulosannillaan. Sitä seuraava ”Undefined” on ulosanniltaan huomattavasti melankolisempi ja rauhallisempi mutta muuttuu raskaaksi loppua kohden.

”Calm” jatkaa edeltäjänsä vanavedessä sisältämällä Pajusen vaikeroivaa ja taidokasta äänenkäyttöä. Instrumentaalinen ja rauhallinen ”Kuuva” sopii mainiosti ”Calmin” jälkilöylyiksi ennen kuin ilmoille kajahtaa väkevän rytmikäs ”Amora”. ”Not Wanted” tuo albumille ahdistuneita sävyjä epätoivoisella tunnelmallaan. ”Perfect?” sen sijaan varastaa huomion tarttuvuudellaan, ja sen jälkeen tuleva ”The Inborn Curse” jää väistämättä hieman sen varjoon, vaikka teoksessa itsessään ei ole moittimisen varaa.

”Psyche” ei ole pitkäsoittona sieltä sulavimmasta päästä, mutta se on täysin luonnollista, kun kyseessä on esikoisalbumi. Asile hakee vielä hieman ulosantiaan kuten moni muukin yhtye on tehnyt ensimmäisten albumiensa kohdalla. Se, ettei turkulaisyhtye ole vielä täysin löytänyt ulosantinsa kirkkainta fokusta, tekee ”Psychestä” kuitenkin mielenkiintoisen. Asile on nivonut debyyttialbumilleen erilaisia kappaleita, jotka eivät ehkä ole aina täydellisesti tasapainossa mutta herättävät silti innostusta ja tunteita. Erityisesti lauluosuudet ja murhaavat riffit tekevät ”Psychestä” pitkäsoiton, jota jaksaa kuunnella. Toivon todella, että Asile jatkaa musiikin tekemistä tulevaisuudessakin, sillä yhtyeessä piilee potentiaalia.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/asileband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen