Vuosituhannen vaihteessa perustettu australialainen Voyager on saavuttanut nyt kuuden studioalbumin kypsän iän, joka kuuluu ehdottomasti niin sävellyksissä kuin soundeissakin. Progressiivisen metallin parissa tahkoava yhtye on ehtinyt työstää musiikissaan monenlaisia vaikutteita ja saavuttanut tasaisesti suosiota ympäri maailmaa. Tyylillisesti bändin voi asettaa samaan sukupuuhun progressiivisen metallin uuden aallon yhtyeiden kuten Leprousin, Hakenin, Caligula’s Horsen ja VOLAn kanssa.

Uudella levyllä bändi on ottanut selvästi enemmän vaikutteita djentistä, joka on yksi modernin metallin eniten hyödynnetyistä uusista soundeista. Kuitenkaan ”Ghost Mile” ei missään kohdassa eksy raiteilta tai lähde apinoimaan selvästi ketään. Tätä uutta elementtiä hyödynnetään selvästi lähinnä mausteena, tekstuurin mureuttajana ja ylipäätään vaihtelun lisääjänä. Esimerkiksi avauskappale ”Ascension” hyödyntää synkopoitua rytmiikkaa tuomaan jännitettä ja kinetiikkaa melodisen kudoksen keskelle ikään kuin tukiverkoksi. Erityisesti kappaleen lopussa saadaan aikaan erittäin mukaansa tempaavaa ja jännittävää menoa. Päätöskappale ”As the City Takes the Night” onnistuu myös hienosti hyödyntämään djent -elementtejä tavalla, joka ei puske liikaa pintaan kaiken muun kustannuksella. Missään kohtaa ei tule kuvaa, että uusia vaikutteita käytettäisiin itseisarvoisesti kaikkien niiden muiden asioiden kustannuksella, jotka tekevät Voyagerista hyvän.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyä kuunnellessa huomaa, että yhtye on saavuttanut jonkinlaisen kypsyyden. Kappaleet eivät rönsyile samalla tavalla kuin aikaisemmin vaan ne ovat entistä yhtenäisempiä ja kokonaisuuksina perustelluimpia. Alussa tuntui siltä, että kappaleista ei löydy samanlaista räjähtävää energiaa kuin esimerkiksi edellisen ”V” -albumin kappaleista kuten ”Hyperventilating”. Kuitenkin ”Ghost Milen” hienous on erityisesti sen tuoreudessa ja ilmavuudessa. Kappaleet tuntuvat hengittävän ja ote on selkeästi itsevarmempaa, mikä kuuluu jokaisen soitossa ja erityisesti laulajan entistä voimakkaammassa äänessä. Myös pop -estetiikkaa on lähdetty hyödyntämään enemmän. Kappaleet kuten ”Misery Is Only Company”,”Lifeline” ja ”What A Wonderful Day” ovat helposti lähestyttäviä singleiksikin kelpaavia numeroita. Jälkimmäinen lähentelee Devin Townsendin pop metal -tyyliä ja pyrkii selvästi emuloimaan legendaarisen jazz -trumpetisti Louis Armstrongin kappaletta ”What A Wonderful World”.

Melodisesti bändi on iskussa. Levy on täynnä sydämekkäitä, kauniita ja mahtipontisia melodioita, jotka tuntuvat olevan paljon velkaa esimerkiksi Tears of Fearsille. ”The Fragile Serene” on yksi iso melodinen sateenkaari, joka loistaa raskaan tekstuurin pinnalta inspiroivana voimana. Levyn keskellä on toinen todella kaunis vaikkakin varsin lyhyt kappale ”To the Riverside”, joka johtaa upeasti levyn nimikkokappaleeseen, joka on varmasti koko albumin keskeisin ja voimakkain raita. Kappaleesta löytyy valtavasti jännitettä, intensiteettiä ja kauniita melodioita. Kaunis ja mieltä ylentävä kertosäe muuntautuu maaniseksi djent -runttaukseksi tavalla, joka saa karvat pystyyn. Tätä seuraava blast beatin harteilla ratsastava osuus vie kappaleen majesteettiseen päätökseen.”Disconnected” on selvästi levyn erilaisin kappale karmivalla tunnelmallaan. Siltä löytyy myös levyn ainoita rajuja örinöitä, joka on merkki hienosta tyylitajusta. Yksi bändin valttikorteista onkin se, että vaikka inspiraatiota haetaan Meshuggahin synnyttämästä tyylistä, ei rujoja vokaaleita käytetä liikaa.

Albumi on samalla sekä hypnoottinen, kaunis että raskas. Laulajan kuulas ääni kantaa kappaleesta toiseen väsymättömästi samalla kun teknisesti taitava bändi tarjoilee saumatonta yhteensoittoa. Riffit eivät jää yksinkertaisiksi tai yksiulotteisiksi vaan ne tuovat yhtä lailla sekä melodista intressiä että myös rytmistä vuoropuhelua rumpujen ja basson kanssa. Välillä albumin hypnoottinen ja leijuva tunnelma tuo mieleen aiemmin tänä vuonna julkaistun Northlanen loistavan ”Mesmer” -levyn. Kuitenkin Voyager asettuu ”Ghost Milella” selkeästi vuoden parhaimpien progressiivisten julkaisujen joukkoon. Tyylikkäät melodiat, mukaansatempaavat rytmit ja riffit sekä loistava atmosfääri tekevät tästä todella onnistuneen kokonaisuuden bändin hienoon diskografiaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7½/10

Kappalelista:

1. Ascension
2. Misery Is Only Company
3. Lifeline
4. The Fragile Serene
5. To the Riverside
6. Ghost Mile
7. What A Wonderful Day
8. Disconnected
9. This Gentle Earth (1981)
10. As the City Takes the Night

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy