Satakunnan alueella vuonna 2012 perustettu Hiidenhauta on valinnut tyylikseen melodisen ja mahtipontisen black metallin pienehköillä folk-vaikutteilla. Tästä samaisesta genrestä tuntui joskus olevan kauhea ylitarjonta, mutta trendien muuttuessa on mukava huomata, että Hiidenhauta kuulostaa varsin pirteältä. ”Eikä Aurinko Valaise” on yhtyeen toinen julkaisu, joka syntyi varsin nopeasti edellisen ”Surma Saapuu Suota Myöten” -ep:n jälkeen. 

Heleiden naisvokaalien käyttö rääkyjen ohella tuo mukavasti lisää melodista tarttumapintaa, eikä bändi kaahaa aivan sata  lasissa, joten sinfonisemmat elementit saadaan paremmin esiin. Välillä rauhoitellaan pehmeillä syna- ja kitarakuvioilla ja toisaalla herätellään blast beateillä. Tästä löytyy yksi purnaamisen aihe: bändi tuntuu luottavan hieman liiaksikin genren tutuimpiin sovituksellisiin tehokeinoihin. Kuulija voi melkein arvata, mitä biiseissä seuraavaksi tapahtuu. Kappaleista ”Synty” on lähimpänä napakymppiä. Mahtipontisemmissa raidoissa on kunnianhimoa, mutta myös hieman tyhjäkäyntiä.

Lykantropiaa käsittelevät tekstit ovat kalevalaisissa runomitoissaan varsin tyylikkäitä, eikä genren pahimpiin sudenkuoppiin, kuten korniuteen ja tahattomaan komiikkaan sorruta. Eihän tässä sisällöllä briljeerata, mutta muoto on kohdallaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Pienoisesta kritiikistä huolimatta ”Eikä Aurinko Valaise” ei ole mitenkään huono. Se on tyylitajuisen yhtyeen tunnelmallinen tuotos, jonka miinus on turvallisuuden tuntu. Jos mustaa metallia vedetään, niin kuulijan säikyttely ja rääkkääminen ovat aivan suotavia, joten ihan rohkeasti raastamaan vaan. Seuraavalla julkaisulla voidaankin laskea se ihmissusi irti.

7/10

Kirjoittanut: Sauli Turunen