Hiippi lennossa – Arviossa Uriah Heepin ”Chaos & Colour”

Pitkän linjan ja pitkän tien elävä legenda Uriah Heep julkaisee uuden studioalbuminsa ”Chaos & Colour” tammikuun 27. päivä. Levy on kahdeskymmenesviides bändin mittavassa katalogissa ja sen on tuottanut Jay Ruston. Äänitykset tapahtuivat jo kesällä 2021 Chapel studioilla Lontoossa, mutta ystävämme koronaviruspandemia lykkäsi julkaisua ja muita suunnitelmia mittavasti. Albumin nimi on myös viittaus kyseiseen sulkutilaan.

”Save me Tonight” lähtee kuin Popedan kädestä. Vauhdikas ja hetkellinen välike johtaa keskitempoiseen A-osaan. Bernie Shaw kuulostaa paikoin erehdyttävästi Byronilta. Meininki on tuoreen kuuloista, eikä väljähtäneisyydestä ole tietoakaan. Väliosan kautta heittäydytään kertosäkeeseen, joka on täyttä Hiippiä ja toimii hienosti. Lyhyehkö urkusoolo tulittaa Ken Hensleylta lainatuilla ammuksilla ja kitarasoolo ammentaa suoraan sylttytehtaalta. Perinteinen rymistys päättää mainion avausbiisin.

”Silver Sunlightin” alukkeen ja A-osan komppi hoituu tomeista. Symbaaliton äänimaailma on ideana näppärä. Bridgessä on ilmaa alla ja sitä seuraavan kertosäkeen iskutus pudotetaan puoleen. Biisin osat vaihtuvat hektisesti, mutta luontevasti. Terssikitarauikutuksessa on vahva tunnelma ja kappaleessa muutoinkin 60- ja 70-lukujen psykedeliafiiliksiä. Peltikilkutus ja takova rumpumätke ennustavat kanan lentona silmille läiskähtävää loppua.

Aurinko- teemaa jatkava ”Hail the Sunrisen” alku on jykevä. Tunnelmaa kasvatetaan vähillä eleillä. Bassorumpu sykkii ja laulaja on ottanut oraakkelin roolin. Vanha kunnon Uriah Heep tulee kaikesta läpi tonnin voimalla. Kappaleen kertosäe on loistava. Se jää sopivan simppelinä kerrasta mieleen. Kitarasoolo vyöryy korvakäytäviin täydellisyyttä tavoitellen. Aavistuksen väkinäinen ja ylimääräisen oloinen väliosa ei muuta tosiasiaa, että ”Hail the Sunrise” kilpailee vahvasti korkeimmasta palkintopallipaikasta albumin parhaana viisuna.

Syntikkaulina ja Kolmannen Naisen tapaan rokkaava kitara käynnistävät ”Hurricanen”. Ohkainen A-osa ja perusbridge johtavat jälleen kerran vakuuttavaan ja erinomaiseen kertosäkeeseen. Urkusoolon jälkeen siirrytään modulaatiolla takaisin A-osaan. Kitarasoolo vieraannuttaa ja luo poissaolon tuntua.

”Fly like an Eagle”– biisissä saamme todistaa rytmistä pikkukikkailua. Uhkaavan tunnelman luonnissa uruilla on suuri rooli ja kitara tukee ainoastaan sivustalla. Bridge on lyhyt kuin nousuhumala ja kertosäe ei niinkään yllättäen taas kappaleen parasta antia. Syntsasoolo vingahtaa kasariotteella ja rytmi vaihtuu nokkelasti suoraksi. Herra Box toteuttaa soolon kuin Adrian Smith ikään.

”Easy Livin’”– meininki on komppia myöten ”Closer to your Dreamsin” johtotähti. Valinta on tietoinen, mutta myös väkinäinen. A-osa ei jätä kummoista jälkeä, eikä tällä kertaa myöskään kertis ihmeemmin innosta. Kitarasoolo on napakka ja homma hoituu. Biisissä on haluttu kumartaa menneelle, mutta onnistuneempikin albumin päätöskappale olisi sovituksellisesti varmasti löytynyt. Ei biisi huono ole, mutta ei myöskään luonteva.

”Chaos & Colour” on iso positiivinen yllätys. Uriah Heepin hard rock toimii erinomaisesti minkä tahansa aikakauden mittapuulla. Mick Box on voimissaan ja samoin koko bändi. Erityisesti biisien kertosäkeet ovat mestarimatskua. Jos musiikkimiehet eivät osoittaisi väsymystä pitkän julkaisuhistorian, kiertämisen ja iän myötä, niin silloin olisi syytä kaivaa Einstein ylös haudasta kirjoittamaan uusiksi fysiikan lait. Mutta Uriah Heep sotii onnistuneesti kyseistä faktaa vastaan. Uupumuksesta ei ole tietoakaan, vaikka sellaista ennakkoon aavistelin. ”Chaos & Colour” todisti komeasti luuloni vääräksi. Oli mukava saada nokilleen.

Kappalelistaus:

1. Save me Tonight
2. Silver Sunlight
3. Hail the Sunrise
4. Age of Changes
5. Hurricane
6. One Nation, One Sun
7. Golden Light
8. You’ll Never be Alone
9. Fly like an Eagle
10. Freedom to be Free
11. Closer to your Dreams