Hikeä loppuunmyydyssä On the Rocksissa – The Black Dahlia Murder komensi, yleisö vastasi

Yhdysvaltalainen melodisen death metalin suuruus The Black Dahlia Murder ei ole järin yleinen näky Suomessa. Viime keikoista on kulunut melkein viitisen vuotta, missä ajassa bändi on ehtinyt julkaista parikin täyspitkää. Toissavuonna julkaistu ”Nightbringers” oli bändin suurimpia menestyksiä aikoihin, ja ahkerasti levyn tiimoilta kiertänyt bändi saapui pääsiäisviikolla viimein myös Suomeen. Bändiä odotti reilusti ajoissa loppuunmyyty On the Rocks, ja joukko intoaan osoittavia faneja.

Pohdin valokuvaajakollegani kanssa ennen keikan alkua bändin keikan sijoittamista On the Rocksiin, sillä onhan bändi saavuttanut kuitenkin sen verran suosiota, että se olisi voinut täyttää helposti isommankin venuen. Tavastian ollessa varattuna Ville Valon ja Agentsin muutaman illan keikkaputkelle ja Nosturinkin ollessa todennäköisesti jostain muusta syystä käyttämättömissä, On the Rocksin kellari toimi keikkapaikkavalintana hyvin. Keikka oli tavanomaista keikkaa intiimimpi kokemus yleisöaidan puuttuessa lavan edustalta. Sali oli todellakin loppuunmyyty, mikä kävi varsinkin illan pääbändin aloittaessa lavan edustalla oleville hyvinkin selväksi.

Medeia On The Rocks (4)

Illan lämppäriksi oli valikoitunut ehkä hieman yllätyksettömästi mutta kuitenkin mieluisasti kotimainen Medeia, jonka ensimmäinen täyspitkä julkaisu ”uuden” – eihän hänen liittymisestä bändiin olekaan kuin viitisen vuotta – solistin Frans Aallon kanssa näki vihdoin päivänvalon tammikuussa. En ole nähnyt bändiä sitten vuoden 2011 Bodom-lämppäyksen, joten ilta toimi jonkinasteisena uudelleentutustumisena bändin ”alternatiiviseen death metaliin” – tai miksi ikinä bändin musiikkia lähtisi tarkemmin kuvailemaan.

Medeia On The Rocks (7)

Medeiaa ei turhaan hehkuteta yhdeksi Suomen parhaista livebändeistä, vaikka  bändin tila kävi On the Rocksin lavalla selvästi ahtaaksi. Etenkin Aalto oli mahtavaa seurattavaa ja on aina hienoa nähdä muusikon ottavan itsensä elävänä hieman vähemmän tosissaan. Yleisöstä löytyi innokkaita faneja, ja Aalto ojensi keikan edetessä mikkinsä muutamaankin otteeseen heistä innokkaimmille örisijöille. Voisin bändin esityksen perusteella suunnata bändin omallekin keikalle, mikäli tilanne sen joskus sallii.

The Black Dahlia Murder On The Rocks (9)

The Black Dahlia Murder oli aikanaan olennainen osa Kaaoszine-urani alkua, sillä ensimmäinen juttuni julkaisuun oli vokalisti Trevor Strnadin haastattelu ”Abysmal”-levyn tiimoilta. Bändiä ei valitettavasti nähty Suomessa kyseisen levyn tiimoilta. Toissavuonna julkaistu ”Nightbringers” oli bändin paras julkaisu sitten vuoden 2007 ”Nocturnal”-klassikon, ja levy oli luonnollisesti vahvassa roolissa illan settilistassa. Viimeistään levyn avaavan ”Widowmaker”-kappaleen intron lähtiessä soimaan oli melko selvää, että tänne tultiin riehumaan – kappaleen vihdoin lähtiessä käyntiin oli On the Rocksin pienehkö permanto yhtä myllyä.

The Black Dahlia Murder On The Rocks (13)

”Nightbringers” kuultiin lähes kokonaan läpi ”Of Gods, Serpents and the Snake”- ja ”The Lonely Deceased”-kappaleita lukuun ottamatta, vaikka olisin ainakin itse vaihtanut setissä kuullun ”As Good As Deadin” mainituista kappaleista ensimmäiseen. ”Nightbringersiä” edeltäneet ”Abysmal” ja ”Everblack” puuttuivat settilistasta kokonaan, mutta niitä edeltäviltä levyiltä kuultiin materiaalia melko tasaisesti. Valtaosa setistä koostui bändin ensimmäisestä kolmesta täyspitkästä (”Unhallowed” (2003), ”Miasma” (2005) ja ”Nocturnal” (2007)), ”Ritual”- ja ”Deflorate”-levyiltä kuultiin yhteensä kolme kappaletta. Kultakin levyltä kuultiin ne taatut hittitäkyt tosin sillä poikkeuksella, ettei ”Ritual”-levyn ”Moonlight Equilibriumia” löytynyt setistä. Minulle setin kohokohta tuli jo aikaisin ”Miasma”-levyn nimikkokappaleen muodossa, vaikka kappaleen mahtava tunnelmallinen outro olikin jätetty harmillisesti kokonaan pois.

The Black Dahlia Murder On The Rocks (4)

Taitaa olla tässä vaiheessa sanomattakin selvää, että bändi oli hyvässä iskussa, ja olenkin lukenut hehkuttavaa palautetta keikasta näin keikan jälkeisinä päivinä. On the Rocksin pienehkö kellari riitti juuri ja juuri yleisölle, vaikka matala lava ja aidattomuus saattoikin hieman karsia joidenkin rauhallisempien katsojien tunnelmaa. On kuitenkin selvää, ettei illan aikana tultu pysymään paikoillaan, ja crowdsurffaajiakin nähtiin ”Suomen keikaksi” melko paljon. Yleensä he rajoittuvat pariin, kolmeen setin aikana, mutta turva-aidan ja photopitin puuttuessa yleisöllä oli siihen On the Rocksissa vapaammat kädet. Moni ei ehkä tykkää seuraavasta mutta kaikella kunnioituksella: tulitko oikeasti katsomaan puolisentoista tunnin ajan The Black Dahlia Murderia seistäksesi paikallasi kädet puuskassa?

Vauhtia ja menoa siis riitti ja oli hieno nähdä bändi viimein myös Suomessa. Toivottavasti bändin seuraavan levyn kiertue yltää tänne asti, eikä yhtyettä jouduta odottelemaan viittä vuotta, mistä On the Rocksin ilta oli jo melko konkreettinen osoitus kysynnän olemassaolosta. Siitä huolimatta: ensi kertaan!

Settilista:

1. Widowmaker
2. Jars
3. Contagion
4. Miasma
5. Matriarch
6. Statutory Ape
7. Warborn
8. What a Horrible Night to Have a Curse
9. Nightbringers
10. Catacomb Hecatomb
11. As Good As Dead
12. Malenchantments of the Necrosphere
13. Unhallowed
14. Funeral Thirst
15. On Stirring Seas of Salted Blood
16. Kings of the Nightworld
17. Everything Went Black
18. Deathmask Divine
19. I Will Return

Teksti: Thomas Frankton

Kuvat: Niko Sihvonen

Kommentoi julkaisua