Hikinen iltapuhde tiedossa: haastattelussa Velcran ja Mistererin kanssa Nosturissa piakkoin esiintyvä Mikko Herranen
Vuosituhannen alussa kansainvälisessä nosteessa ollut industrial metal -yhtye Velcra palaa lähtöruutuunsa 11. lokakuuta, jolloin se tekee viimeisen keikkansa purkutuomion saaneessa Nosturissa. Yhtyeen kanssa lavalla nähdään myös Iiwanajulma sekä Misterer, joilla on läheiset suhteet Velcraan ja Nosturiin. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse Nosturissa sekä Velcran että Mistererin rumpupallin takaa löytyvän musiikin moniosaajan, Mikko Herrasen ja kyseli hieman tuoreita kuulumisia hikisen iltapuhteen alla. Voit lukea Mikon tuoreimmat kuulumiset keikkojen alla tästä:
Terve, Mikko. Kuinka syksy 2019 on otettu vastaan Mistererin leirissä?
Mainos päättyy
Mikko Herranen: Tervepä terve! Hieno syksy, ylivoima-fiilis. Lohkotaan vielä viimeisiä singlejä meidän debyyttialbumilta samalla kun kirjoitetaan uutta musaa tulevaa kakkoslevyä varten. Tulossa tiukkoja keikkoja kovien bändien kanssa. Misterer-jalokivi hioutuu pikkuhiljaa timantiksi, ja joka jätkä takoo omaa tonttiaan tiukemmaksi ja tiukemmaksi… Niinku seksi, nuorena on ehkä kovimmat kierrokset, mutta kokeneempana osaa nauttia. Tätä on bändissä oleminen parhaimmillaan.
Teillä on tosiaan tulossa keikka yhdessä Velcran kanssa 11. päivä lokakuuta legendaarisessa Nosturissa Helsingissä. Millaisin miettein tulevaa keikkaa odotatte?
Mainos päättyy
Mikko Herranen: Tämä on monessa mielessä legendaarinen ilta. Saadaan oma ”ydinperhe” vielä kerran kasaan tavalla, jota ei olla itsekään koettu. Tarjotaan ihmisille ainutlaatuinen ja moniulotteinen ilta, jonka kaltaista en usko toiste tulevan. Kukaan, edes omassa leirissä, ei todella uskonut Velcra-keikkaan. Ideaa on matkan varrella pari kertaa pyöritelty. Halusin, että tämä tehdään kun itse täytin pyöreitä muutama vuosi sitten. Päätettiin silloin, että keikka tehdään, jos Tavastia tai Nosturi tarttuu tilaisuuteen. Kumpikaan ei tarttunut ja silloin yleinen fiilis oli, että tätä tuskin enää edes kokeillaan. Todella mahtavaa, että tämä kaikesta huolimatta nyt juuri tässä muodossaan tapahtuu.
Näitä kolmea bändiä yhdistävät ystävyyssiteet, jotka matkalla ovat muotoutuneet todella tiiviiksi ja tärkeiksi. Iiwana-jätkäthän olivat Velcrassa vahvasti mukana. Pyysin aikanaan Wille Iiwanaa Velcran basistiksi, kun edellinen alapäätaiteilijamme Gunnar joutui jättämään rivit. Samalla rysäyksellä saatiin Iiwanasta myös pari ukkoa Velcra-keikoille teknikoiksi ja sitä kautta yhteiseen ystäväpiiriin. Ajauduin Velcra-rumpalipestin seurauksena miksaamaan tamperelaisten TreUnion-aktiivibändien keikkoja. Eräällä näistä keikoista, Tampereen Klubin takahuonesaunassa tapasin Juhani Flinckin, jonka kanssa (heti 15 vuotta myöhemmin) alettiin puuhata Mistereriä kasaan. Summa summarum: Meille tämä on mahtavan yhteisen keikkaillan lisäksi myös suuri ystävyyden ilta.
Sulla on tuon illan aikana melkoinen rupeama, kun miksaat Iiwanajulman, soitat rumpuja ja laulat Mistererissä ja illan päättää sitten vielä keikka Velcran rumpupallin takana. Oletko yhtään miettinyt, että kuinka kahden keikan soittaminen illassa luonnistuu?
Mainos päättyy
Mikko Herranen: En ole miettinyt, kuinka niin? Ei se minusta tunnu paljolta, enemmänkin aika sopivalta määrältä yhdelle illalle. Mielelläni teen tämän tai vastaavaa myös uudestaan, jos joskus tarvitsee.
Tosiaan Mistererissä hoidat myös laulamisen rumpujen soiton lisäksi. Mistä idea moiseen alun perin lähti?
Mikko Herranen: Ihan alun perin idea lähti jo lukioaikana siitä, että olin rumpalina bändissä, jossa olin ainut laulutaitoinen ja molemmat tontit kuin luonnostaan lankesi siksi meikäläiselle. Tätä on matkan varrella testailtu pariinkin kertaan, mutta vasta nyt kaikki palaset ovat loksahdelleet kohdalleen. Halusin Voice Of Finlandin jälkeenkin olla oman bändini rumpali-laulaja, mutta silloin kaikki halusivat pystysolisti-Herrasen, joten sillä mentiin vaikka alun perin jopa tehtiin yksi testikeikka tällä sapluunalla. Minulla itselläni on sellainen olo, että nyt aika on oikea tähän.
Mistä itse ammennat suurimmat musiikilliset vaikutteesi rumpalina? Kuka on mielestäsi kautta aikain paras rumpali thrash metallin saralta?
Mikko Herranen: Minusta se, kuka on paras, ei ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavaa sen sijaan on vaikka se, miten erilaisilta rumpalit jo pelkästään thrash-ympyröissä voivat keskenään kuulostaa, tai miten eri tyyleistä voi ammentaa omaan tekemiseen vaikkei musa edes olisi ihan ominta. Sanottuani tämän, olen eniten fiilistellyt Dave Lombardon ja Twist Twist Erkinharjun (ei thrash, mutta rock) soittoa. Omassa tekemisessä molemmista kuuluu tiettyjä piirteitä ja hyvä niin. Inspiroidun todella helposti musikaalisista ja/tai energisistä rumpaleista. Siisteintä aikoihin oli esimerkiksi keväällä, kun tuurasin Dead Shape Figuressa pannuttajaa, ja sain seurata Septicflesh-rumpali KRiMH:in soitoa kuusi keikkaa lavan sivusta. Täysin erityylinen soittaja kuin minä. Olen fiilissoittaja, ja se on päivästä kiinni millaista filliä tai tarinaa tulee pannuilla tuutattua. KRiMHin soitosta paistoi suunnitelmallinen itsevarmuus: ”Näin nää muuten menee”.
Mistererin debyyttialbumi ”Ignoramus” sai varsin väkevän vastaanoton. Millaisessa mallissa toisen albumin teko tällä hetkellä on?
Mikko Herranen: Varsinainen albumin ”fyysinen” teko ei ole vielä missään mallissa, mutta kohtapuoleen on. Biisejä kirjoitetaan nyt hyvää vauhtia, ja niitä alkaa olla jo levyllinen. Nyt kun tehdään vielä vaikka toinen ja raakataan parhaat päältä, voidaan aloittaa varsinainen kakkoslevyn työstö. Kyllä tarkoituksena on julkaista kakkonen keväällä ja rikkoa niin monen suomalaisen kesätapahtuman desibelirajat, kuin suinkin mahdollista.
Mainos päättyy
Miltä näyttää Mistererin tulevaisuus? Onko tarkoituksena keikkailla aktiivisesti ensi kesänä festareiden merkeissä?
Mikko Herranen: Tulevaisuus näyttää hyvältä ja lupaavalta, mutta ensi kesän keikoista en osaa sanoa. Riippunee ainakin osittain siitä, miten pian saadaan kakkoslevy maaliin ja markkinoille. Tällaisen bändin hiominen huippuunsa ja tuominen ihmisten tietoon on kova laji ja ottaa aikaa. Meille pitkän linjan bändisoittajina se on ihan selvää. Kaikki uskotaan täysillä tähän bändiin ja sen tulevaisuuteen, ja nyt tehdään tinkimättä sitä työtä mikä bändiä ajaa eteenpäin.
Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tuleviin keikkoihin. Haluatko sanoa vielä jotain viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?
Mikko Herranen: No toki… Mistäköhän aloittaisin? Tissit kai tässä kohtaa kuuluis ainakin mainita, tekis mieli puhua pari sanaa ymmärryksestä ja yhdenvertaisuudesta, mutta se vois olla tosi tylsää… Tulisi korostaa saunomisen merkitystä ja sitä, että suolakurkut saattavat olla vaaraksi koko elävälle ihmisrodulle. Mutta taas toisaalta, ihmiskunta ei ole vielä valmis kaikkeen tietoon. Joten, sanotaan ’mother nature will remember’! Tämän lisäksi ripaus ihan vakavaa asiaa: Helsingin merkittävin rock-talo Nosturi puretaan, eikä uutta rockin pyhättöä ole tiedossa. Kaikenlaista tanssitaloa, teatteria, oopperaa ja mitäniitäon dusataan kyllä koko ajan, mutta ilmeisesti nyt on Helsingin kaupungin puolesta virallisesti päätetty rockin kuolleen. Kai sekin sitten lopulta on virkamiesasia. Surullista ja pelottavaa, että keikkapaikan lisäksi palaa myös iso kasa treenikämppiä, ja tavallaan on hassua, että kämpät menevät nimenomaan eturivin bändeiltä. Kohta on Oikotie.fi:ssä ruuhkaa kun Hertzenit, Amorphikset, Mokomat, Monroet, Alangot ja muut hakevat yhtäaikaa treeniksiä. Suomi nousuun! :D