HIM @ Klubi, Tampere 15.8.2015
Elokuun lämmin lauantai-ilta johdatteli minut Tampereen Klubille, jossa kello 22:00 lavalle nousisi yksi Suomen legendaarisimmista rock-yhtyeistä. Ei lainkaan lämppäriä, vain HIM ja muutama sata fania. HIM täyttäisi edelleen helposti suuremmankin lavan, kuten viereisen Pakkkahuoneen, mutta tällä kiertueella areenoiksi ovat valikoituneet pienemmät klubit Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa. Pienestä tilasta johtuen lipun olivat saaneet itselleen vain kaikkein nopeimmat ja innokkaimmat rakkausmetallin ystävät.
Reportterin ensimmäinen HIM-keikka oli Oulun urheilutalolla viitisentoista vuotta sitten. Silloin keikalle jonotettiin pakkasessa toista tuntia, jotta varmasti päästäisiin eturiviin. Samaa teini-innostusta oli havaittavissa tässä illassa, sen verran pelottavan korkealla olivat odotukset ennen keikkaa.
HIM ei lämmittelijää kaivannut, vaan yleisö kihisi innostuksesta jo ennen keikkaa ja levisi silkkaan hymyyn, kun keikka räjähti käyntiin ”Buried Alive By Loven” ja ”Poison Girlin” saattelemana. Keikkaan oli mahdutettu käytännössä kaikki hittibiisit ja väliin oli tiputeltu sopivasti uudemman materiaalin rokkiveisuja – tässä tapauksessa kaikki ”Venus Doomin” jälkeisiä.
Moni muukin on ehtinyt olla teini-iässä siinä kohtaa, kun HIMin ”Greatest Love Songs Vol. 666” – ja ”Razoblade Romance” -levyt on julkaistu, joten kappaleiden ”Your Sweet 666” ja ”Join Me” soittaminen peräkkäin aiheutti melkoisen yhteislauluorgasmin. Hurjaa.
”Join Men” vihreistä valoista soljuttiin hienovaraisesti violetteihin ja purppuraisiin tunnelmiin ”In Joy And Sorrow’n” ja ”Sacramentin” tahdissa. ”Wings of a Butterfly” toimi kesäisenä poppipalana ennen kylmien väreiden aaltoa, jonka aiheutti samettinen ”Gone With The Sin”. Ville Valon äänessä ja karismassa on edelleen jotain täysin vastustamatonta. Mikäli ”Gone With The Sin” jätti yleisön haukkomaan henkeä, ei ”Wicked Game” varsinaisesti helpottanut kollektiivista hyperventilaatiokohtausta.
Ensiapua polvien notkumiseen tarjottiin vauhdikkaammilla kappaleilla ”Heartkiller” ja ”Heartache Every Moment”. Seuraavaksi täyttyi tämän fanitytön toive, kun ”Right Here In My Arms” murahti ilmoille. Siinä lienee yksi kovimpia rock-kappaleita ikinä. Tämänkin hetken osa yleisöstä tyytyi todistamaan pikkuruisen näytön läpi voidakseen fiilistellä myöhemmin kuralaatuista videoaan kotosalla.
Rakkausmetallinen yöjuna saapui pääteasemalle ”Funeral Of Heartsin” sekä ”When Love And Death Embracen” myötä. Epäilin, heittääkö bändi encorea lainkaan, sillä ilta oli jo siihen asti ollut silkkaa tykistystä hitistä toiseen. HIM osaa kuitenkin yllättää ja valita itselleen sopivat coverit. Billy Idolin ”Rebel Yell” oli täydellinen päätös keikalle.
Koko illan ajan bändillä vaikutti olevan hauskaa lavalla ja soitto kulki tiukasti saaden yleisön huokaamaan ihastuksesta. Lauantain yöhön lähti joukko mustiin pukeutuneita, kohtuuttoman paljon hymyileviä ihmisiä. Hänen Infernaalinen Majesteettinsa, tämä oli ihanaa!
Raportti sekä valokuvat: Outi Puhakka