Hippityttö 42 ja muita melankolisia kertomuksia – Eppu Normaalin ”Studio Etana” 30 vuotta
Eppu Normaali on yksi niistä yhtyeistä, jonka soundin tunnistaa missä ja milloin vain. Manserockin legenda julkaisi toukokuussa vuonna 1993 jo 12. studioalbuminsa ”Studio Etana”. Levyn takakannessa kerrotaan, että albumi on äänitetty 1.2.1992 – 27.4.1993 Studio Etanassa, Tajukankaalla, joten jo se valottanee prosessin hankaluutta.
Ensimmäisenä kuullaan ehdottomasti levyn parhain raita, joka on vuosien saatossa noussut yhdeksi Eppujen klassikkobiiseistä eli ”Hipit rautaa”. Sanoitus on Martti ja Pantse Syrjän käsialaa, ja lyriikoiden tekoon on osallistunut ehkä hieman yllättäen myös Mikko Saarela. Toinen, vielä vuosienkin jälkeen edukseen esille nouseva kappale on ”Näinhän täällä käy”, joka tuo kaivattua kepeyttä sekä positiivisuutta muutoin synkähköön albumiin.
Jo pitkäsoitolla mukana olevien kappaleiden nimet kertovat, ettei ”Studio Etana” ole mikään kevyt kesälevy ilmestymisajankohdastaan huolimatta. Levy sisältää esimerkiksi raidat ”Lahtinen näkee Jumalan”, ”Löydän ja menetän” ja ”Arkussa vainaan”, eivätkä sanoituksetkaan tuo paljon lohtua syvissä vesissä kahlaavaan levyyn. Eppu Normaali on tosin aikaisemminkin kaivanut esiin suomalaisuuden synkempiä puolia, mutta nyt teksteissä on menty jopa piirun verran pidemmälle melankolisuuteen.
Eput on jälkikäteen todennut, että ”Studio Etanan” tekoprosessi oli melkoisen vaikea. Levystä tulee kieltämättä fiilis, että rima on ollut jo liiankin korkealla, eikä punaista lankaa meinaa löytyä oikein missään vaiheessa. Kuuntelijalle jää väistämättä ikävä tunne väkisin yrittämisestä, ja parempaan lopputulokseen olisi varmasti päästy vähemmällä hiomisella. Omaa tarinaansa levyn teon vaikeudesta kertonee myös se, että Santtu Luodon kirjoittamassa ”Tiimalasin santaa” -kirjassa mainitaan, ettei ”Studio Etanaa” löydy edes kitaristi Juha Torvisen omasta Eppu-levykokoelmasta.
Uutta Eppu-musiikkia kuultiin tuskallisen prosessin jälkeen seuraavan kerran keväällä vuonna 2004 ”Suolaista sadetta” -singlen muodossa, ja seuraava studioalbumi ”Sadan vuoden päästäkin” julkaistiin saman vuoden syksyllä. Sillä välin bändi keikkaili hyvin harvoin, ja yhtyeen jäsenet keskittyivät Eppu Normaalin ulkopuoliseen arkiseen elämään sekä omiin sivuprojekteihinsa. Eppu-fanien nälkää tyydyttämään julkaistiin onneksi kuitenkin muun muassa tuplakokoelmat ”Repullinen hittejä” ja ”Reppu 2”.
”Studio Etana” ei ole Eppu Normaalin parhaimpia levyjä, mutta se kuitenkin jollain tavalla puolustaa paikkaansa orkesterin historiassa ollen oman aikakautensa kuva. Ja onhan levyllä kuitenkin mukana ”Hipit rautaa” ja ”Näinhän täällä käy”, jotka tunnetaan esimerkkeinä Eppujen monista klassikkobiiseistä. Lisäksi ”Studio Etana” omaa mielestäni yhden kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista levyn kansista. – Sen onnistumisesta voidaan tosin olla montaa mieltä.