Hittikappaleita, epätasaisuutta ja uusia sävyjä – synttäriarviossa Red Hot Chili Peppersin 20-vuotias ”By the Way”

Kirjoittanut Jesse Kärkkäinen - 9.7.2022

Vuosituhannen taitteessa yhdysvaltalainen funk rock -yhtye Red Hot Chili Peppers eli kulta-aikaansa. Selätettynä oli hankala 90-luku, jonka aikana bändin sisäiset jännitteet, huumeongelmat sekä jäsenvaihdokset repivät yhtyeen lähelle hajoamispistettä. Kitaristi John Fruscianten palattua yhtyeen riveihin vuonna 1998 alkoi Red Hot Chili Peppersin todellinen kukoistuskausi, jonka aikana yhtye julkaisi useammankin huippualbumin. Vuonna 1999 ilmestynyt “Californication” on edelleen yksi yhtyeen suurimmista menestyksistä, eikä tätä seurannut, vuonna 2002 julkaistu “By the Way” jäänyt laadussa lainkaan jälkeen.

Red Hot Chili Peppersin aiempaan tuotantoon peilailtuna “By the Way” pitää sisällään uudenlaisia sävyjä. Kiekolta saa etsimällä etsiä yhtyeelle aiemmin hyvinkin ominaisia funk-elementtejä albumin ollessa muutenkin yleisilmeeltään melodisempi ja rauhallisempi. Onpa seassa muutamia todella erikoisia esityksiäkin, kuten latinovaikutteinen “Cabron” sekä “On Mercury”, joka saa täysin poikkeuksellista särmää veikeästi vislailevasta melodikasta. Mutta vaikka aivan perinteisin askelmerkein ei edetä, on “By the Way” silti selkeästi tekijöidensä albumi. Monet tutut elementit, päällimmäisenä Anthony Kiedisin tunnistettava vokalisointi sekä Flean bassottelu, maadoittavat kiekon siihen todellisuuteen, jossa Red Hot Chili Peppers on aina operoinut. Tarjolla on sopivasti uutta mutta riittävästi myös tuttua ja turvallista.

Biisikattaukseltaan “By the Way” on tuhti paketti. Peräti 16 kappaletta sisältävä albumi kellottaa lähemmäs 70 minuuttia, joka on melkoinen tälli kuunneltavaksi. Tällainen kappalemäärä harvemmin lupaa koko albumin mittaista hittimaratonia, eikä ”By the Way” täysin yskähtelemättä kestoaan kanna. Seassa on selkeämpää filleriosastoakin, sillä varsinkin albumin loppupuolisko on ahdettu täyteen rauhallisempaa materiaalia, joka tällaisina annoksina alkaa puuduttamaan. Tästä päästäänkin myös albumin suurimpaan heikkouteen eli albumin rakenteeseen ja kappaleiden sijoitteluun.

”By the Way” on selkeästi parhaimmillaan alkupuoliskollaan. Ensimmäisen puolituntisen aikana kuulijan kasvoille läväytetään hittikavalkadi, josta löytyy monia yhtyeen rakastetuimmista ja timanttisimmista kappaleista. Muun muassa albumin vauhdikas nimikkobiisi, upea “Universally Speaking”, kauniin eteerinen ”Dosed” sekä kitarariffittelyn merkkipaalu “Can’t Stop” ovat vain ne ilmeisimmät huippuhetket, joita tiukka alkurypistys tarjoaa. Harmittavasti albumin taso ja intensiteetti notkahtavat loppua kohden, vaikka “By the Way” ei varsinaisesti tylsistytä missään vaiheessa. Loppuun olisi vain kaivannut jonkin nimikkobiisin kaltaisen revittelyn, jotta rauhallisemmat kappaleet saisivat hieman vastapainoa. Toki nyt seassa on menevä “On Mercury” sekä mainiosti kitaroiva ”Minor Thing”, mutta pääpaino on tunnelmoinnilla. Kappaleissa ”Midnight”, ”I Could Die for You” sekä ”Tear” ei ole sinällään mitään vikaa, mutta näiden painottuminen albumin loppupuolelle katkaisee turhan selvästi sen erinomaisen virtauksen, jonka yhtye vapauttaa albumin alussa. Kappalejärjestystä muuttamalla ongelma ei ehkä olisi näin selvästi havaittavissa. Onneksi päätöskappaleena kuultava ”Venice Queen” on sen verran vahvasti rakennettu kokonaisuus, ettei kiekosta jää edes huonoa jälkimakua.

Loppupuolen junnaavuudesta huolimatta “By the Way” on vielä tänä päivänäkin yksi tekijöidensä vahvimmista julkaisuista, jolta löytyy monia Red Hot Chili Peppersin parhaimmista kappaleista. Se on myös tietynlainen pysyvyyden monumentti yhtyeen historiassa, sillä tätä ympäröivillä albumeilla yhtyeen kokoonpano säilyi siinä muodossa, jota moni pitää bändin ainoana ja oikeana. “By the Way” on vahva albumi, jonka veroista kokonaisuutta Red Hot Chili Peppers ei ole kyennyt tämän jälkeen tekemään. 

Kappalelista:

  1. By the Way
  2. Universally Speaking
  3. This Is the Place
  4. Dosed
  5. Don’t Forget Me
  6. The Zephyr Song
  7. Can’t Stop
  8. I Could Die for You
  9. Midnight
  10. Throw Away Your Television
  11. Cabron
  12. Tear
  13. On Mercury
  14. Minor Thing
  15. Warm Tape
  16. Venice Queen