En pahemmin ihmettele niitä, joilla ei ole mitään käryä australialaisesta yhtyeestä Hobbs’ Angel of Death. Kyseinen kokoonpano kuuluu yhtyeisiin, jotka viruvat syvällä undergroundin alamaailmassa. Tunnustan itsekin, että tutustuin Peter Hobbsin luotsaamaan yhtyeeseen joskus neljä tai viisi vuotta sitten. Noihin aikoihin jouduin yksinkertaisesti tekemään omalle yleissivistykselleni jotakin, ja siihen oli olemassa helppo ratkaisu: tutkia mystisen yhtyeen koko diskografia läpi.

Hobbs’ Angel of Deathin saavutukset ovat hivenen niukkoja, mutta voin mainita, että jo nopea, saatanallinen ja raaka debyyttikokopitkä ”Hobbs’ Angel of Death” (1988) on mainio todiste siitä, ettei yhtye ole huonoimmasta päästä. Harmillisesti Peterin johtaman yhtyeen taival on jäänyt lyhyeksi, vaikka kokoonpano kerkesi julkaista toisen kokopitkänsä ”Inheritance” (1995) oman kotimaansa suunnassa. Vuoden 1996 aikana Hobbs’ Angel of Deathin ura päättyi pitkään hiljaiseloon, minkä jälkeen bändin maine ja sielu ovat eläneet omaa elämäänsä underground-maailman pimeissä nurkissa.

Vuonna 2002 uudelleensyntynyt Peter Hobbsin kokoonpano on pysynyt tähän päivään asti hyvässä kuosissa, vaikkei ryhmärämältä ole kummemmin uusia tarjontoja nähty, saati kuultu. Tilanteessa on tapahtunut muutos, sillä konkari Hobbs on julistanut ilosanomaa siitä, että uusi levy ilmestyy vuoden 2016 loppupuolella. Eikä Peter Hobbs ole pettänyt lupaustaan, sillä bändin uusin, kolmas ja todennäköisesti kauan odotettu kokopitkä ”Heaven Bled” täräyttää näytille vanhaa ja tuttua Hobbs’ Angel of Deathia.

Jos ”Hobbs’ Angel of Death” -kiekko on taattua ja tiukkaa thrashia, ”Heaven Bled” ottaa askeleen raaempaan suuntaan kuin Hobbs’ Angel of Death on aikaisemmin ollut. Albumi starttaa kryptisellä biisillä ”Il Mostro di Firenze”, jossa ei jää epäselväksi, mistä vanhassa ja irstaassa konkari Peter Hobbsissa ja hänen kuolleesta nousseessa armeijassaan on kyse. Samalla tiukalla kaavalla jatkavat ”Walk My Path”, ”Final Feast” ja ”Son of God”, joiden kautta viha, raakuus ja saatanallinen raivo puskevat levysoittimien kaiuttimista läpi kuuntelijoiden tajuntaan. Tämän albumin parissa tuntuu, kuin matkustaisi ajassa taaksepäin aikaan, jolloin yhtyeen ensimmäinen albumi ilmestyi ja kaikki se aggressio ja viha vapautuivat atmosfääriin. Ja aikamatkustamisesta puheen ollen aikaisemmin mainittu ”Final Feast” ja ”Depopulation” löytyvät bändin viimeisimmältä kokopitkältä ”Inheritance”, ja ne on uudelleennauhoitettu tälle tuoreimmalle julkaisulle.

Vaikka Peter Hobbs ja hänen uusi armeijansa ovat tehneet loistavaa duunia ”Heaven Bled” -albumin suhteen, itseäni jäi vaivaamaan albumin kokonaispituus. Ei ole väärin, että pitää tällaisesta pahuuden myrskystä, mutta mielestäni jo tunnin mittainen paketti tällaista musiikkia on hivenen liikaa. Tämäntapaiset albumit toimivat vain paremmin, jos levyn kokonaispituudesta olisi katkaistu parikymmentä minuuttia kylmästi pois. Liika makea, tai tässä tapauksessa saatanallinen raivo ja viha ovat vain liikaa tälläkin kertaa.

Mainitsemani heikkoudet ovat onneksi vain pieniä murheita. Pitkä odotus on ollut kaiken arvoista, sillä ”Heaven Bled” kuuluu helposti vuoden tiukimpiin äärimetallijulkaisuihin. Tätä albumia ei voi muuta kuin suositella! Jos Hobbs’ Angel of Death ei sano sinulle yhtään mitään, tässä vaiheessa ”Heaven Bled” kannattaa ottaa työn alle. Nopea ja raaka thrash metal -julkaisu on silkkaa juhlaa! Taivas vuotaa kuiviin!

9/10

Kappalelista:

01. Il Mostro di Firenzi
02. Walk My Path
03. Final Feast
04. Suicide
05. Drawn and Quartered
06. Heaven Bled
07. Sadistic Domination
08. Son of God
09. Depopulation
10. TFMF
11. Hypocrites
12. Abomination

Hobbs’ Angel of Death Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy