Hollywoodin kirjaimet uusiksi – klassikkoarvostelussa 20-vuotias ”Toxicity”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 4.9.2021

System Of A Down (tuttavallisemmin SOAD), julkaisi 20 vuotta sitten ”Toxicity”-albuminsa. Hollywood-vivahteisen kansikuvan omaavasta pitkäsoitosta on tullut vuosien saatossa yhtyeen yksi ikonisimmista äänitteistä. Ja eipä ihme, albumilta kun löytyy monta persoonallista, vinksahtanutta ja ikimuistoista kappaletta.

Vaikka ”Toxicity” oli vasta yhtyeen toinen albumi, onnistui SOAD tekemään sillä läpimurtonsa. Ben Myers, joka on kirjoittanut kirjan ”System Of A Down – Hollywoodin hypnootikot”, tietää kertoa että SOAD:in maine oli alkanut levitä salakavalasti internetin välityksellä 90-luvun loppupuolella. 90-luvulla julkaistu demo oli herättänyt aluksi marginaalijoukon kiinnostuksen, mutta debyyttialbumin ja sitä seuranneen ankaran kiertue-elämän myötä SOAD:in maine alkoi tavoittaa yhä useampia. Lähes kaksi vuotta kestänyt kiertue ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan toivottua läpimurtoa, vaikka toki kantoi hedelmää. Lopullisen pankinräjäytyksen yhtye tulisi tekemään ”Toxicity”-albumillaan. Sen jälkeen radiotaajuudet ympäri maailmaa tultaisiin valloittamaan niin ”Aerials”, ”Chop Suey!” kuin nimikkokappaleen myötä.

Ei SOAD:in toisen pitkäsoiton menestys toisin selity pelkästään edellä mainitun kolmen kappaleen avulla, vaikka rakentuukin osin niille. Koko pitkäsoitto itsessään on mukaansa tempaava, äkkiväärä ja raivokkaan tarttuva, jota kuunnellessa on vaikea olla hymyilemättä, vaikka vokalisti Serj Tankian paasaisi kuinka vakavasta aiheesta tahansa. SOAD kun kykenee käärimään vakavan aiheen helposti lähestyttäväksi ja viihdyttäväksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

SOAD:lle tyypillisesti, tälläkin pitkäsoitolla käsitellään hyvin erilaisia teemoja: ”Prison Song” kertoo kuinka valtio rahoittaa huumeilla sodankäynnin, ”Deer Dance” on todennäköisesti saanut inspiraationsa Los Angelesissa tapahtuneesta mellakasta kuin navajointiaanien tanssirituaalista, ja ”Psycho” kuvailee kokaiiniriippuvaista bändäriä. Albumilta löytyy myös kevyempi osasto, jota edustaa esimerkiksi nimikkokappale, joka kuvailee koruttomasti suuren kaupungin elämää pienen ihmisen näkökulmasta. Myös kaunis ”Aerials” lukeutuu tähän kastiin, ja kertoo oman hypnoottisen tarinansa trapetsitaiteilijan esiintymisestä.

Kuten kaikesta edellä mainitusta voi päätellä, on ”Toxicity” lyyrisesti hyvin kirjava kokonaisuus. Sama pätee myös itse musiikkiin, joka on monikerroksista ja radikaalisti muuttuvaa – usein jo yhden kappaleen aikana. Tässä kuitenkin piilee vahvuus, miksi ”Jet Pilot” ja ”Bounce” -kappaleiden kaltaiset, aggressiiviset teokset sopivat yhteen ”Toxicityn” ja ”Aerialsin” kaltaistan kevyempien sovitusten kanssa. SOAD on arvaamaton, eriskummallinen ja häkellyttävän tarttuva. Ja kaikki tämä kulminoitui myös ”Toxicity”-albumilla, joka tavoitti suuremman yleisön ensimmäisen kerran vuonna 2001.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen