”Honorbound” on massiivinen, taidolla ja intohimolla kasattu kokonaisuus, joka osoittaa Whisperedin olevan edelleen huipputerässä

On samaan aikaan sekä absurdia että jollain oudolla tavalla järkeenkäypää, että yksi samuraiteemaisen metallin kovimmista yhtyeistä löytyy Suomesta. Whispered on julkaissut tähän mennessä kolme feodaalisen Japanin suuntaan kumartavaa teosta, joista kaksi jälkimmäistä lukeutuvat omissa kirjoissani elokuvallisen melodisen metallin terävimpään kärkikastiin. Bändin neljäs luku on ollut minulle yksi viime vuosien odotetuimpia julkaisuja, ja bändin hiljaiselo on saanut paikoin jopa epäilemään, kuullaanko samuraikvartetilta enää uutta musiikkia ollenkaan. Kymmenen vuotta edellisen “Metsutan – Songs of the Void” –albumin jälkeen odotus kuitenkin lopulta palkitaan, kun järkälemäinen “Honorbound” näkee viimein päivänvalon.

Ensimaistiaisina julkaistut “Ikikaere” ja “Battlecry” antavat asianmukaisen kuvan albumin sisällöstä: perinteisiä japanilaisia instrumentteja, massiivisia orkestraatioita ja mestarillista intrumenttien hallintaa. Kaiken keskiössä on taidokas sävellys- ja sovitustyö, jossa japanilaiset mausteet eivät tunnu päälleliimatulta kikkailulta vaan oleelliselta osalta kokonaisuutta. Kokonaisuus on harkittu, hiottu ja taidokkaasti miksattu, mikä ei paikoin kuultavan raitamäärän kanssa ole mikään mitätön saavutus.

Ensikuuntelun jälkeen päällimmäisenä tunteena oli silti lievä pettymys. En tiedä, johtuiko se vuosien odotuksen liian suuriksi paisuttamista odotuksista, teoksen silkasta massiivisuudesta vai siitä, ettei yhtyeen edelleen uniikki ja toimiva perussoundi tarjoa enää samanlaista wau-elämystä kuin siihen noin vuosikymmen sitten ensi kerran törmätessäni. Pituutta levyllä on yli tunti, mikä näin turboahdetulle musiikille on paljon. Kerrasta mieleen jääviä melodisia koukkuja, jotka ovat olleet yksi bändin suurimmista vahvuuksista, ei tuntunut olevan läheskään niin paljoa kuin edellisillä levyillä. Ensikuuntelun ehdoton kohokohta oli maalailevampi “Gods of Rain” juuri upeiden melodioidensa ansiosta. Myöskin huimat 24 minuuttia kellottavasta nimibiisistä oli ymmärrettävästi vaikea saada otetta, vaikka hienoja yksittäisiä hetkiä siitä jäikin kerrasta mieleen.

Kokonaisuus antaa itsestään kuitenkin lisää jokaisella kuuntelulla ja kappaleet, joista en ensikuuntelulla niin välittänyt, ovat ajan kanssa kivunneet levyn parhaimmistoon. Esimerkiksi hiukan keskitempo-thrashin hengessä pahaenteisesti jyräävä “Heavensbane” ja perinteisempää Whispered-osastoa edustava melodisen rivakka “A Warrior’s Dream” alkoivat erottua kokonaisuudesta edukseen vasta myöhemmillä kuunteluilla. Myöskin “Shadowbladen” kertosäe luikerteli jossain kohdin salakavalasti tajuntaani kappaleen tullessa hiukan tutummaksi, ja koukut ylipäätään alkavat jäädä paremmin mieleen, kun ensikuuntelun päällekäyvästä äänimyrskystä on hiukan toipunut.

Aiempiin levyihin verrattaessa bändi kuulostaa “Honorboundilla” varmemmalta, kypsemmältä ja vakavammalta, mikä on kuulijasta riippuen joko hyvä tai huono asia. Kokonaisuus on hiotun ammattimainen, mikä palvelee hyvin orkestraatiovoittoisempaa ja kerrostettua soundia, mutta toisaalta huomasin jääväni kaipaamaan enemmän tiettyä äkkiväärää mielipuolisuutta, joka teki esimerkiksi biiseistä “Kappa” ja “Exile of the Floating World” todella persoonallisia ja unohtumattomia.

Whispered on aina taitanut pitkien kappaleiden sävellyksen, ja nimikappale “Honorbound” on siitä suorastaan mestarillinen osoitus. Siitä kuten koko albumista saa enemmän irti joka kuuntelulla, ja useamman pyöräytyksen jälkeen rakenne ja tarinallisuus alkavat hahmottua. Lyriikat varmasti jäsentäisivät teosta vielä lisää, mutta ilman niitäkin kappale tuntuu eeppiseltä matkalta. Musiikillisia teemoja kuljetetaan mukana läpi keston erilaisissa konteksteissa, mikä puolestaan yhtenäistää kokonaisuutta ja pitää lukuisista osista ja tunnelmista huolimatta punaisen langan hienosti tallessa. Upea, monipuolisia elementtejä sisältävä ja vain ja ainoastaan Whisperediltä kuulostava teos.

Whisperedin katanat ovat pitkästä hiljaiselosta huolimatta huipputerässä. Sävellyksen ja sovittamisen taso on aina erottanut yhtyettä edukseen, ja myös “Honorbound” on huolella rakennettu ja hiottu kokonaisuus, joka antaa itsestään lisää vielä useankin kuuntelun jälkeen. Voi vain toivoa, että seuraava levy saataisiin hiukan nopeammin.

“Honorbound” julkaistaan 11. syyskuuta Ranka kustannuksen kautta.

Kappalelista:

1. Ikikaere 05:42
2. Heavensbane 05:13
3. Shadowblade 05:40
4. Battlecry 05:53
5. A Warrior’s Dream 03:40
6. Gods of Rain 08:19
7. Where the Spirits Thrive 04:17
8. Honorbound 23:58