House Of Lordsin ”Full Tilt Overdrive” on hyvällä otteella etenevä kokonaisuus
House Of Lords. Nimensä puolesta yhtyettä voisi erehtyä pitämään kornisti nimettynä, uuden sukupolven heviyhtyeenä, kuten vaikka Screamakeriä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan House Of Lordsin perusta laskettiin jo 80-luvun lopussa Yhdysvaltojen länsirannikolla Los Angelesissa. Ja vaikka yhtyeellä on jo ikää mittarissa, on ”Full Tilt Overdrive” yllättävän sähäkkä albumi.
House Of Lords sai alkunsa vuonna 1987 ja yhtyeen historia olisi taatusti toisenlainen, ellei Kissin Gene Simmons olisi sekoittanut sormiaan yhtyeeseen sen alkuaikoina. Simmons kehotti House Of Lordsin perustajajäsentä Gregg Giuffria nimeään kokoonpanon kyseisellä nimellä, sekä vaihtamaan sen vokalistin. Nämä olivat ehdot, joiden tuli täyttyä jotta Giuffria saisi levytyssopimuksen Simmonsin levy-yhtiössä. Kissin solistin interventio oli merkittävä, sillä sen myötä House Of Lordsin keulille löytyi solisti James Christian, joka on nykyään yhtyeen ainoa pitkäaikainen jäsen.
Yhdysvaltalaisyhtye ei nauti Suomessa suurta suosiota mutta kotimaassaan House Of Lordsilla vaikuttaisi olevan kysyntää. Yhtye oli hajota 90-luvulla, mutta teki paluun 2000-luvun alussa, jonka jälkeen uusi perusta valettiin kitaristi Jimi Bellin ja rumpali B.J. Zampan hartiavoimin. Giuffria jätti yhtyeen lopullisesti vuosituhannen alussa, jonka jälkeen Chris McCarvill pysyi bassokitaran varressa vuoteen 2015 saakka, kunnes Chris Tristram paikkasi hänet.
House Of Lordsin nykyinen rivistö on pysynyt muodossaan vuodesta 2016 lähtien ja ”Full Tilt Overdrive” on neljäs pitkäsoitto tämän kokoonpanon voimin. Kuten arvata saattaa, yhtyeen soitto on hyvin hitsautunut ja sen kuulee myös albumilla. Kappaleet rullaavat rennon itsevarmasti ja huokuvat hyväntuulista energiaa. Vaikka pitkäsoitto alkaa perusvarman oloisilla vedoilla, löytyy albumilta myös muutama yllättäväkin teos. Tällaisia ovat southern rock -vivahteinen ”Taking The Fall”, pop metal -piirteitä omaava ”Not The Enemy” sekä AOR-henkinen ”State Of Emergency”. Pitkäsoitto on aavistuksen ylipitkän oloinen 56-minuutin kestollaan, mutta House Of Lords on kuitenkin onnistunut kasaamaan kokonaisuuden jonka äärellä ei pitkästy.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen