Huimia öitä, niukasti öljyä – klassikkoarviossa Popedan ”H.Ö.N.Ö.”

Popedan järjestyksessään 12. studioalbumi ”H.Ö.N.Ö.” julkaistiin huhtikuussa vuonna 1994, joten pitkäsoitto täyttää nyt komeat 30 vuotta. Kyseinen levy ja ennen kaikkea sen aloitusbiisi ”Rokkikone” ovat jotain sellaista, joka vei allekirjoittaneen aikoinaan Popedan pariin. Jotain levyn tärkeydestä omassa kokoelmassani kertonee se, että omistan sen kolmena eri kappaleena: CD:nä, vinyylinä sekä myös CD-palapeliversiona – palapeli siis muodostaa koottuna levyn kansikuvan.

”H.Ö.N.Ö.” sisältää yhteensä kunnioitettavat 17 biisiä, ja levyn kesto kipuaa yli 50 minuuttiin. Materiaalia on riittänyt kiitettävästi, ja mukaan pääsivätkin kaikki levyä varten tehdyt kappaleet. Se ei ole mielestäni kuitenkaan pelkästään positiivinen asia, sillä biisien taso vaihtelee todella paljon, eikä tee albumista mitenkään tasapainoista pakettia. Toisaalta taas juuri kappaleitten määrä sekä laatu tekee levystä aiempia Popedan pitkäsoittoja ajatellen monipuolisemman kokonaisuuden, joten tässä tapauksessa ”kolikolla on kaksi puolta”.

”H.Ö.N.Ö.:ltä” löytyy myös eräs orkesterin isoimmista hittibiiseistä eli Pauli Hanhiniemen sanoittama ”Tahdotko mut tosiaan”. Mieleeni on jäänyt myös sille tehty video, jonka muistan nähneeni esimerkiksi silloisessa Ylen Lista TOP 40 -musiikkiohjelmassa. Jos edellä mainittu on usealle suomalaiselle tuttu raita, on sitä myös jonkinlaiseen kulttisuosioon noussut pitkäsoiton päättävä ”Erotomania”. Biisin hyvin suorasukaiset ja kiertelemättömät sanoitukset johtivat aikoinaan siihen, ettei Pate Mustajärvi suostunut laulamaan sitä – niin albumille kuin keikoillakaan. Levyllä tulkinnasta vastaa biisin tehnyt Markku Petander, jonka laulamana kuullaan myös ”Baareja taivaaseen”. Kaiken kaikkiaan ”H.Ö.N.Ö.” tarjoilee kuulijoilleen tulkintoja useammalta eri solistilta, sillä ”Uskon vielä Rolling Stonesiin” kuullaan Costello Hautamäen tulkintana, ja ”Lauantai-ilta”-raidalla kuullaan bändin roudaria Raaka-Arskaa.

Vesa Kontiaisen kirjoittamassa mainiossa Popeda-historiikissa kerrotaan hyvinkin yksityiskohtaisesti levyn teon kulisseista ja siitä, mitä siellä aikoinaan tapahtui. Biisejä tekivät pääasiassa jo bändin edellisellä ”Svoboda”-levyllä yhteistyönsä aloittanut Gipsy Brothers eli Hautamäki ja Petander. Muu bändi koki kaksikon yhteistyön menneen jo liiankin pitkälle, koska se ei päässyt vaikuttamaan materiaalin tekoon ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä halunnut. Joillakin raidoilla kuullaan rummuissa Kari Holmin sijaan Ari Toikkaa Petanderin koettua, ettei Holm osannut soittaa biisejä niiden vaatimalla tavalla.

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin vaihtelee materiaalin taso levyllä hyvin paljon. ”Rokkikone” on esimerkiksi biisinä aivan loistava, ja edustaa Popedaa parhaimmillaan myös livenä soitettuna varsinkin Costello Hautamäen menevän sävellyksen vuoksi. ”Tahdotko mut tosiaan” on eräs manserockin ikivihreitä, ja albumille nimen antanut ”Huimia öitä, niukasti öljyä” on puolestaan kokonaisuutta keventävä, haikean hienon kuuloinen instrumentaali. ”Baareja taivaaseen” on vaivattomasti eteenpäin rullaava ralli, joskin Pauli Hanhiniemen sanoitus saattaa herättää eräässä ihmisryhmässä paheksuntaa. Sen sijaan ”Työtön kummitus” ja ”Sätkiä ja kiljua” ovat puolestaan biisejä, joille en ole koskaan oikein lämmennyt.

Useamman eri sanoittajan teksteissä seikkaillaan hyvin erilaisissa maailmoissa, mikä jo sekin tuo vaihtelua biiseihin. Aiheet vaihtelevat niin rokkibileistä kesäillan saunareissuun kuin lauantai-illan rentoutumiseen ja kulmabaarin kantakundin tilitykseen kumppanin lähdettyä. Biisit ovat pääosin enimmäkseen Popedan edellisiltäkin levyiltä tuttua rehellistä rokkiränttäystä, eikä sanoissa ole välttämättä aina paljon järkeä. Mutta toisaalta, miksi pitäisikään. Välillä kuitenkin kieltämättä mietin, mitä ihmettä on liikkunut Pate Mustajärven ajatuksissa hänen kirjoittaessaan ”Sätkiä ja kiljua”.

Pieniä kompastuskiviä lukuun ottamatta ”H.Ö.N.Ö.” on vallan mainio albumi, joka kuuluu ainakin minulla Popedan tuotannon kärkikastiin. Levyltä olisi ehkä voinut jättää joitakin biisejä väliin kuten esimerkiksi ”Sätkiä ja kiljua” ja ”Siankorvaa ja raanavettä”. ”H.Ö.N.Ö.” on yksi esimerkki Popedasta parhaimmillaan ja antaa orkesterin faneille juuri sitä, mitä pitääkin.