Huippuunsa hiottua kypsää tekemistä – arviossa Stoned Statuesin toinen pitkäsoitto ”Guardian”

Kotimaisen rock- ja metallimusiikin tuoreimpiin nimiin edelleen kuuluva Stoned Statues palaa toisella täyspitkällä albumillaan nimeltä ”Guardian” viihdyttämään vaihtoehtoisen musiikin kuluttajien korvanystyröitä. Mukavan raskaan rouheilla kitarasoundeilla ja laadukkaalla sävellystyöllä varustettu albumi liikkuu tuttujen monipuolisten ja jopa paikoin polyrytmisten rumpukomppien sovitusmaailmassa, vaikka Stoned Statues välillä luottaakin suoraviivaisempaan tahtityöskentelyyn kuin debyytillään. Kaiken kruunaa basson varressakin häärivän päävokalisti Jenna Kosusen osaavan nätti ja paikoin täsmällisen angstinen ulosanti. 

Mainittu suoraviivaisempi ote kappaleiden rytmityksissä sekä paikoin niiden rakenteissa tuo mukanaan kaiken alta huokuvaa, kypsempää otetta. Kaikesta kuulee, että yhtye tietää selkeästi olevansa oikealla tiellä ja itsenäisen osaavasti toimiva yksikkö. Kappaleissa itsessään on tietyllä tavalla enemmän sisältöä mitä pureskella, kuin debyytillä.

Rohkea veto jo itsessään on sisällyttää albumin ehkä rauhallisin kappale heti alkuun. Toki sen kertosäkeistössä päästään jo harkitusti raskaammalle taajuudelle. ”Take Me With You” starttaa selkeän kuuloisella progressiivisella näppäilyllä sekä Jenna Kosusen julistuksella ”you are a part of me now”. Vahva avauslause mille tahansa isolle albumille, minkä yhtye on mahtanut myös laskelmoida. Kappaleen c-osassa kuiskaavat taustalaulut sekä ”la-la-lai-laa” -hoilausmelodia tekee kappaleesta itse asiassa isomman, kuin se ilman sitä olisi. Lopun tunnelmointi on sekä haikea, että uhkaava. Heti alkuun soiva ”Take Me With You” on albumin parhaita kappaleita ehdottomasti. 

Jo toisesta kappaleesta ”Too Late” eteenpäin pääsee kuulija Stoned Statuesin perustekemisen, eli energisemmän ulosannin pariin. Paitsi, että perustekeminen ei tässä kohdin tarkoita tylsää tai ennalta-arvattavaa oikeastaan missään vaiheessa. Albumi kuulostaa kyllä samalta yhtyeeltä kuin debyytillä, mutta mukana niin sanotussa perustekemisessä tuntuu olevan musiikillisia oivalluksia paljon enemmän kappaleesta toiseen. 

Sellaiset kappaleet kuin ”Until Falling” ja ”Oblivious” tunnelmoi, polkee ja räyhää lähes maagisen mukavasti. Edellä mainitussa, lopun ehkä ennätyksellisen pitkästä huutokarjuntavenytyksestä vastaava kitaristi-laulaja Markus Hakalan ääneen pääsy on myöskin tervetullutta kuultavaa. Tavallaan mieskärinää soisi olevan enemmänkin kuin noin 10% koko albumista, sillä se toisi syvyyttä kokonaisuuteen entisestään. On silti ymmärrettävää, ettei ylimääräisyys ole Stoned Statuesin juttu, sillä homma toimii varsin suvereenisti näilläkin sovituksilla. Ja Kosusen entistäkin monipuolisemmalla tulkinnalla. 

Albumilta löytyy helposti omat suosikit, mutta objektiivisesti parasta kappaletta siltä on vaikea valita. Jokainen albumin kappale voisi nimittäin olla myös singlejulkaisu, omalla tavallaan. Aiemmin keväällä ja syksyllä julkaistut energiset singlekappaleet ”Who Do You Think You Are?” ja ”Not That Real” antoivat vain pintapuolisen kuvailun siitä, mitä tuleman pitää. Mukana on sellainenkin eeppisyys, kuin viipyilevä, yli seitsemänminuuttinen ”Higher”, joka kasvaa joka kuuntelulla yhä hienommaksi kuuntelukokemukseksi, ja jonka sanoitukset tuntuvat olevan todella syvälliset. Ja kuten muutenkin ”Guardian” -albumilla, on sanoituksiin ja niiden merkitykseen sekä laulujen artikulointiin ja tasoihin selvästi panostettu, ehkä jopa debyyttiä suuremmassa määrin.

Stoned Statuesin ”Guardian” on yllättävän monipuolinen albumi, josta voi saada korvakarkkimaisia mielleyhtymiä moniin omiin aikaisempiin suosikkiyhtyeisiin kuitenkin samalla ymmärtäen, että Stoned Statues seisoo jo todella itsenäisesti ja itsevarmana osana kotimaista rock- ja metallikenttää. Kappaleissa on kypsyyttä, melodiaa ja melankoliaa, ja ikään kuin riffitkin olisi valikoitu ”vain parhaat pääsee mukaan” -periaatteella. Tämän tahtiin kelpaisi moshata vielä useilla keikoilla.

Nähtäväksi jää, jääkö Stoned Statues vain kotimaiseksi aarteeksi, hieman toisen kotimaisen, ”lähes-nimikaima” STONE:n vanavedessä. Jos niin käy, ei ulkomaan rock-skene ehkä tiedäkään mitä menettää. Vähintään kulttibändiksi Stoned Statuesista ulkomailla nimittäin olisi, mikäli raaka promootiotyö ja tähtien asento juuri tämän albumin vanavedessä olisi toivotunlainen. 

Kappalelista:

Take Me With You
Too Late
Until Falling
Oblivious
Be My Guest
Who Do You Think You Are?
Higher
Not That Real
You Wanna Believe
Guardian