”Hukka”-albumin kuuntelu ei ole hukkaan heitettyä aikaa – arviossa Korhin puhutteleva neljäs pitkäsoitto

Lähes täysin mustassa kannessa komeilee kaareva kellertävä viiva, joka sekä erottaa pimeyden puoliskot toisistaan että tuo kanteen valon ja lämmön häivähdystä. Kansikuvan perusteella on hankala sanoa varmaksi mitä se esittää, mutta oletan kaarevan viivan olevan horisontin raja, joka erottaa mustan taivaan ja maan toisistaan. ”Hukka”-albumi on ulkoasunsa puolesta tummanpuhuva, koruton ja mystinen, mikä sopii kuvaamaan myös pitkäsoiton musiikkia.

Ville Korhosen vuonna 2008 perustama Korh ei ole mikä tahansa projekti vaan tuottelias sellainen. Korh on julkaissut tähän päivään mennessä neljä albumia, joista ”Hukka” on viimeisin. Erityisen tuoreimmasta pitkäsoitosta tekee se, että se on tunnin kestonsa puolesta huomattavasti pidempi kuin aiemmat julkaisut. Uusimmalla täyspitkällä Korhonen on tehnyt kaiken pitkälti itse rumpujen soittoa lukuun ottamatta sekä ”Rinkipuhe”-kappaleella kuultavaa puheosuutta ja tiettyjä kitaraosuuksia.

Albumi lienee pitkälti autonomisesta toiminnasta johtuen juuri sellainen, miltä Korhonen on suunnitellut sen kuulostavan. Kappaleet rakentuvat pitkälti hänen laulunsa ja akustisen säestyksen ympärille, vaikka useissa kappaleissa tunnelma käännetään täysin päälaelleen nopeilla tunnelmanvaihdoksilla. Yhdessä hetkessä kuultava pelkistetty ilmaisu saa nopeasti väistyä jylhästi kumisevien riffien alta esimerkiksi ”Portti”- ja ”Anima”-kappaleilla. Nopeat muutokset synnyttävät radikaalin kontrastin, mutta siitä huolimatta kappaleet pysyvät hallitusti kasassa.

Albumia läpileikkaavasta yhtenäisestä ja pelkistetystä äänimaisemasta johtuen ”Hukkaa” voi tietyssä mielessä pitää konseptialbumina, vaikka kappaleet muodostavatkin keskenään kirjavan kokonaisuuden. Kappaleet ovat luonteeltaan hyvin itsenäisiä, mistä johtuen esimerkiksi ”Portti”, ”Virta” ja ”Rinkipuhe” ovat kuin omia yksilöllisiä maailmoja. Kyseiset kappaleet lukeutuvat myös pitkäsoiton pisimmiksi teoksiksi, mutta pitkäkestoisuus ei ole missään tapauksessa haaste kappaleiden kohdalla. Se pikemminkin tukee ja antaa ilmavuutta kappaleiden narratiivisuudella ja dramaturgialle.

Kokonaisuutena ”Hukka” on puhutteleva albumi, joka haastaa kuuntelijansa keskittymään kuuntelemiseen. Kappaleissa on runsaasti yksityiskohtia ja murroksia, jotka eivät turruta kuulijaa vaan pitävät kuuntelijan jännityksessä. Kappaleet ovat itsessään kuin pieniä tarinoita, jotka mahdollistavat uppoutumisen joko äänimaisemiin tai sanoituksiin. Kuuntelun suhteen ei sovi missään tapauksessa kiirehtiä, vaan albumille on varattava aikaa. Hyvänä piirteenä mainittakoon myös se, että pitkäsoitto toimii niin pieninä määrinä kuin kertaistumalta. Ajan varaaminen on kuitenkin sen arvoista, sillä albumi yllättää kuulijansa moneen otteeseen ja monella tavalla.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/Korh.fans

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen