Hulkoffin ”Pansarfolkista” kuuntelin vain puolet – myönnettäköön. Samaan aikaan julkaistiin nimittäin kaksi levyä, joista toisella lauletaan ruotsiksi (Svitjod Edition) ja toisella englanniksi (Vinland Edition) samojen taustojen päälle. Yritin kyllä, mutta en vain saanut itseäni motivoitua kuuntelemaan sitä enkkupuolta alkua pitemmälle. Tässä kritiikissä siis puhutaan vain siitä ruotsinkielisestä.

”Pansarfolk” vaati muutaman kuuntelun avautuakseen, mutta lopulta on pakko myöntää, että levy on aivan erinomainen. Se edustaa jonkinlaista uuden aallon folk metalia, jossa säilytetään genren perinteestä se, mikä säilytettävä on, mutta tuodaan mukaan rohkeasti uutta. Kokonaisuus on monipuolisuudesta huolimatta johdomukainen, eikä levyä ole puserrettu hammasta purren ja sankarikuolemaa odottaen, vaan mukaan mahtuu yllättävän paljon elämäniloa ja leikittelevyyttä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Leikittelevyydellä ja elämänilolla en tässä tarkoita sitä, että Hulkoff tekisi huumorisävytteistä kaljanjuontifolkkia, vaan sitä, että levystä kuuluu musiikillinen kunnianhimo ja kokeilunhalu. Ja siitä kuuluu myös se, että hommaa tehdään musa, ei ideologia edellä.

Heti alkuun ”Martialisk”-kappaleessa tehdään selväksi, mistä on kyse. Eläimellistä, kovaa, kylmää ja sotaisaa folk metalia. Lopulta en ihan täysin allekirjoita tätä arviota, sillä se ohittaa paljon levyn kiinnostavimmasta annista, mutta se toisaalta paaluttaa hienosti sen, keitä ollaan ja mitä tehdään. Se on kuin se gangsta rap -levyiltä aina löytyvä biisi, jossa kerrotaan, että räppäri itse on paras ja kovin jätkä. Lyriikoissa pysytellään tyypillisen viikinkimetallin kehyksessä.

Seuraavissa biiseissä käy ilmi, että vaikutteita on hyvin monelta laidalta rokin ja metallin skeneä. Folk metalin isot nimet on selvästi kuunneltu, ja paljon otetaan selkänojaksi myös klassisen hevin suuria nimiä. Paikoin olen kuulevani vaikutteita jopa Laibachin itäeurooppalaisesta avantgardesta; heiltähän esimerkiksi Rammsteinkin on paljon ammentanut. Myöskään sumeilematonta perinteisemmän folkin hilipattihippan-meininkiä ei tippaakaan epäröidä tuoda mukaan. Esimerkiksi puhdasoppista kantrirallia lähentelevä ”Ensamvargen” liikkuu todella taidokkaasti tahattoman komiikan rajapinnoilla lipsahtamatta sinne kuitenkaan. Loistava biisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Per Hulkoff on ennen tätä projektia vaikuttanut esimerkiksi industrial metalia soittaneessa Raubtierissa ja kantribändi Bourbon Boysissa. Asioita on näistä projekteista kulkeutunut mukana. ”Pansarfolk” on artistin toinen soololevy. Esikoinen ”Kven” ilmestyi vuonna 2017.

Kaikkiaan ”Pansarfolk” antaa viitteitä siitä, että folk metal on edelleen viriili ja elinvoimainen genre, jossa tapahtuu kiinnostavia asioita.

9/10

Kappalelistaus:
Svitjod Edition
1. Martialisk
2. Ingvar
3. Kung Wada
4. Hamingja
5. Hildisvin
6. Domen Över Död Man
7. Rid Hårt
8. Hephtalitens Klagan
9. Uldin
10. Ensamavargen
11. Varjagen

Vinland Edition
1. Martial
2. Ingvar
3. King Wada
4. Hamingja
5. Hildisvin (Hogs of War)
6. Over Dead Man
7. Ride Hard
8. Lament of the Hephtalite
9. Uldin
10. Lone Wolf
11. Varangian

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy