Hullujen tamperelaisten kanssa hulluuden vuorille – arvostelussa Crimson Dayn At The Mountains Of Madness
Crimson Day on tamperelainen yhtye, joka veivaa perinteistä heavy metalia. Vaikka yhtye onkin perustettu vasta vuonna 2013, on se kuitenkin julkaissut jo yhden EP:n sekä debyyttialbumin nimeltään ”Order of the Shadows”. Nyt yhtye on korkannut auki vuoden 2018 ja julkaissut toisen täyspitkänsä, joka kantaa nimeä ”At The Mountains Of Madness”. Mielenkiinnolla odotan, millaista on olla hulluuden vuorilla.
Albumi aloitetaan kauhutunnelmissa kiipeämällä hulluuden vuorille, kun albumin avausraitana toimii ”The Expedition Of Dr. William Dyer”, joka on lyhyt instrumentaali-intro. Tämän jälkeen kuullaan itse albumin nimikkoraita ”At The Mountains Of Madness”, jossa väistämättä pintaan nousevat Iron Maiden -vaikutteet. ”At The Mountains Of Madness” on varsin lupaava alku tälle albumille, ja samaa lupaavaa linjaa jatkaa myös raidalla kolme oleva ”The Final Hour”. Tässä kappaleessa tosin Maiden -vaikutteet ovat jääneet hieman taka-alalle ja painopiste on enemmän sankarimetallin puolella.
Maideniin kuitenkin palataan seuraavassa kappaleessa, joka on nimeltään ”No Hope (For Salvation)”. Tässä vaiheessa on hyvä antaa supersuuret propsit yhtyeen Lassi Landströmille, jonka ääni muistuttaa Bruce Dickinsonia, mutta kuitenkin omalla soundillaan. Kyllä tästä vielä hyvä yhtye saadaan koulittua…
Mainos päättyy
Raidalla viisi kuullaan jopa kaikuja thrash metaliin, kun akustisella kitaralla alkava ”My Last Rites” räjähtää rauhallisen intron jälkeen käyntiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää koko ”My Last Ritesin” ajan, kunnes akustinen kitara vie kappaleen päätökseen.
Raidalla kuusi ei mennäkään gunnareiden mukana viidakkoon (hehheh), vaan päädytään kaatopaikalle. Yksi ”Welcome to the Wastelandin” kohokohtia on kappaleen kertsi: voin vain kuvitella, miten yleisö laulaa mukana. Vaikka ”Welcome to the Wasteland” olikin varsin hieno veto, ”Nightwalker” pistää vielä hieman paremmaksi upean kitarasoolon avulla. ”Nightwalkerin” viimeisen kiljaisun jälkeen siirrytään ”Before the Night Is Doneen”, joka on muuhun albumiin verrattuna hitaampi kappale.
Jos täytyisi nostaa jokin kappale jalustalle tältä albumilta, se olisi ehdottomasti ”Beasts of Prey”. Tässä raidan yhdeksän valloittaneessa kappaleessa Crimson Day vaikuttaa olevan kaikista energisimmillään, ja kokonaisuutena koko kappale toimii aivan järkyttävän hyvin. Tällaista materiaalia lisää tältä yhtyeeltä!
Mainos päättyy
”Beasts of Preyn” jälkeen ”Until the End” jää hieman laimeaksi vedoksi. Kappale sisältää pieniä Manowar –elementtejä, jotka piristävät biisiä mukavasti. Myös ”Falling Skies” jää vähän mitäänsanomattomaksi. Albumin päättää ”Crimson Shores”, joka on kovin metallicamainen päätös albumille. Kuitenkin se toimii loistavana päätöksenä ”At The Mountains Of Madnessille”.
Niin kuin Kummelissakin todetaan, niin ei tällä albumilla ihan kuuhun asti mennä, mutta kyllä varmaan lämppärikeikoille Eurooppaan voisivat aueta ovet. ”At The Mountains Of Madnessin” kappaleet ovat tasapaksuja, mutta tässä tapauksessa se toimii erittäin hyvin. Erikoismainintana on pakko vielä kerran nostaa ”Beasts of Prey”, joka tulee varmasti ainakin minun levysoittimessani soimaan epätasaisin väliajoin. Luulenpa, että tästä yhtyeestä tullaan kuulemaan vielä.
8½ / 10
Kappalelista:
1. The Expedition of Dr. William Dyer
2. At The Mountains Of Madness
3. The Final Hour
4. No Hope (For Salvation)
5. My Last Rites
6. Welcome to the Wasteland
7. Nightwalker
8. Before the Night is Done
9. Beasts of Prey
10. Until the End
11. Falling Skies
12. Crimson Shores
Crimson Day Facebookissa
Crimson Dayn kotisivut
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tia Salmela
