Huoletonta ja hyväntuulista rokkia kapinalla kuorrutettuna – arviossa Kissan ”Apinalinna”

Jos mietit tällä hetkellä, että mikä ihmeen Kissa, niin aloitetaan lyhyellä tiivistelmällä: Kissa on yhdistelmä 70-luvun alun glam-estetiikkaa, varhaisen heavy metallin teatraalisuutta sekä kiihkeää rakkautta. Kissa on kitaristi, laulaja ja biisintekijä Günter Kiviojan villi, röyhkeä ja pompöösi alter-ego. Se syntyi yhden henkilön tarpeesta purkaa se alkukantaisin, hauskin ja yksinkertaisin rock-energia, ja kuorruttaa se glitterillä sekä pop-koukuilla.

Yhtye sai alkunsa keväällä 2020 laulaja/kitaristi ja biisintekijä Günter Kiviojan toimesta. Orkesteri julkaisi debyyttialbuminsa nimeltä ”Vaarallinen bändi” kesäkuussa 2021. Nyt Kissan tarina on saanut jatkoa, kun ”Apinalinna” julkaistiin 5. toukokuuta.

En ole ihan hetkeen kuullut makeampaa biisin nimeä, kuin albumin aloittava ”Cola Girl ’98”. Perään kuultava ”Sä oot paha” -biisin aloittaa kauhun kirkaisu, ja se tarjoilee kuultavaksi melkoisen tarinan tyypistä, jota kukaan ei haluaisi omaksi naapurikseen. ”Näkemiin Apinalinna” sisältää pitkäsoiton ehkä tarttuvimman kertosäkeen, jonka riimittely on kertakaikkiaan ilmiömäinen. ”Kaikesta näen” alkaa puolestaan mukavan kuuloisella pianointrolla. ”Helsinki Groove” taas on mukavan rauhallinen ja isolla pensselillä maailmaa maalaileva kappale. ”Mä katon sua (Sä katot mua)” on mitä luultavimmin yksi tämän vuoden kesähiteistä.

”Apinalinna” -pitkäsoittoa kuvailtiin etukäteen sen sisältävän kovaa rokkia, tarttuvaa popsensibiliteettiä, isoja sovituksia ja suuria tunteita. Luonnehdinta osui kerta kaikkiaan kohdalleen, sillä juuri näitä edellä mainittuja sekä paljon myös kaikkea muuta mahtuu tähän pakettiin mukaan. Levy sisältää kosolti mukana laulettavaa sekä tanssittavaa musiikkia, joka svengaa kepeästi eteenpäin. Menoa ja meininkiä riittää jopa siinä määrin, että heikompaa voi käydä huimaamaan.

Itselleni ”Apinalinna” oli hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ensivaikutelmaa voisi ehkä jollain tavalla kuvailla hämmentäväksi, sillä niin paljon levy pitää sisällään. Albumin kuuntelee melkoisen sutjakasti, koska sen kokonaiskesto on muutamaa sekuntia vaille 35 minuuttia. Kissa panostaa visuaalisuuteen hyvin omaperäisellä tavalla, ja erikoinen ulkoasu on nähtävillä niin orkesterin habituksessa, musiikkivideoissa kuin ”Apinalinnan” kansissakin. Jollekin saattaisi tulla mieleen jopa se, että onko kyseessä kovin vakavasti otettava yhtye. Tämä huoli on kuitenkin turha, sillä siinä määrin ammattitaitoista porukkaa Kissa pitää sisällään ja kannuksia on kerätty useammassa bändissä. Älä anna siis Kissan ulkokuoren hämätä, vaan lähde reippaasti meininkiin mukaan ja silitä otusta myötäkarvaan.