Demot

Huoraprinssi – Vitun Vätys! (EP)

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 1.5.2014

Musiikillisen toiminnan multiprostituoitu Janne Partanen on ajoittain piinannut omaa toimitustaan raadollisilla hengentuotteillaan. Bändejä on tällä hetkellä aktiivisena neljä, ja punaisena lankana kaikkien välillä taitaa olla äärimetallista tai punkista nouseva rähinä. Koska on kovin muodikasta kehitellä tyylisuunnille älyttömiäkin lisänimiä, nosti ensimmäinen tutustuminen ”Vitun vätykseen!” esiin yhden kysymyksen. Jos Rytmihäiriö on surmacorea ja Bob Malmström borgåcorea, onko Huoraprinssi sitten vaikkapa Koljonvirtacorea?

Huoraprinssi on debyytillään edellä mainittuja nimiä suoraviivaisempi ja myös räkäisempi tapaus. Läsnä on HC- punkin äärimmäinen suoraviivaisuus ja esimerkiksi biisien pituudet ovat erittäin päteviä. Lyhin (”Vapahtaja”) on kestoltaan kolme sekuntia ja pisimmällekin on kertynyt mittaa optimaalinen 03:29. Kitarasoolot ovat kuonaa, joka on poistettu tarpeellisilla toimenpiteillä.

EP on lajityypilleen ominaisesti purkauksenomainen kokonaisuus, jonka rosoja ei ole turhia hiottu. Sanoitukset pursuavat B-luokan mustaa huumoria, esimerkkinä ”Pottupapin” peruna perseessä seikkaileva alaston pappi. ”Oksennusta Minihameella” on 19 sekunnin kestollaan varsin ytimekäs, pikapirjot hameelle ja pois. Nimibiisin ”lauluosuudessa” noustaan maaniselle tasolle ja käydään läpi kaikki korinan tasot kirkumiseen asti. ”Takakontti Huora” on lähimpänä bändin itsensä mainitsemia Exploited-sävyjä, ja mukaan on saatu jopa hyppysellinen Motörheadia (”Overkillin” kaikuja). Viimeksi mainittu nousee henkilökohtaiseksi suosikikseni tarjoten variaatioita ärjyyn ulkomuotoonsa.

”Takakontti Huora” -video

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

EP:n lopusta löytyy kaksi remixiä ”Pottupapista”. On hämmentävää, että EP:n aloittava versio menee lähelle Rytmihäiriötä, kun taas Sinrtaflie remix astuu askeleen lähemmäs Turmion Kätilöitä. ”Pottumoppi”-nimellä kulkeva Astral Jerks rmx on kaiken oksentamisen jälkeen kuin raikas tuulahdus ilmaa vessanpöntöstä.

En ole tämän genren suurkuluttaja, ja kokonaisen pitkäsoiton kuunteleminen läpi saattaa olla haasteellista. Tällaisena pienempänä annospalana ”Vitun Vätys!” on kuitenkin oikein piristävä kokemus. Mikäli Huoraprinssi aikoo kunnioittaa kansalaisia kokonaisella levyllä, kannattaa mielestäni suunnata takakontin viitoittamalle tielle ja saada aikaiseksi muutama tarttumapintaa omaava kertosäe. Myös muutama sovituksellinen ”koukku” voisi olla paikallaan. Omaperäisyyden perään lienee turhaa huudella. Mikäli homman aikoo pitää näin ”puhtaana”, on turhuutta yrittää sekoittaa mukaan jotain lisämaustetta. Tässäkin lajissa kaikki olennainen taitaa olla jo aiemmin tehty ja testattu. Ei lainkaan huono aloitus.