Slash The Smile, kuva: Pete Hossa

Hymyä, huumoria ja raskasta poljentaa Ilokivessä – Slash The Smile juhlisti tulevaa debyyttialbumiaan Crucify The Faithin ja Justice Theoryn kanssa

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.4.2024

5. huhtikuuta järjestetty raskaan musiikin ilta Ilokivessä oli Slash The Smilen koordinoima. Yhtye oli pyytänyt seurakseen toisen jyväskyläläisen yhtyeen, Justice Theoryn, sekä helsinkiläisen Crucify The Faithin. Ilta alkoi Slash The Smilen debyyttialbumin ennakkokuuntelulla, joka tullaan julkaisemaan toukokuun loppupuolella. Itse en valitettavasti ehtinyt ennakkokuunteluun mukaan, mutta sain kuitenkin seurata kaikkia illan esiintymisiä. Jyväskyläläinen Justice Theory käynnisti illan jyhkeällä soundillaan, josta löytyi hienoisia Metallica-vivahteita.

Justice Theory soitti antaumuksella, ja soittajien pätevyys tuli selville ensihetkistä lähtien. Erityisesti yhtyeen rumpalin työskentely vangitsi huomion intensiivisellä otteellaan, jolle oli annettu tilaa rumpusoolojen muodossa. Yhtye soitti laadukkaan keikan, joka huipentui Metallican ”Seek & Destroy” -kappaleen coverointiin. Justice Theoryn käsittelyssä kappale venyi reilun mittaiseksi, ehkä jopa aavistuksen liian pitkäksi. No, ainakin yleisö sai vastinetta koko soittoajan edestä.

Kuten illan ensimmäinen esiintyjä, myös Crucify The Faith oli itselleni entuudestaan täysin tuntematon. Jos Justice Theory ei vielä jostain syystä saanut jalkoja vipattamaan ja niskalihaksia jumppaamaan, korjasi helsinkiläisyhtye asian. Viisihenkinen Crucify The Faith soitti armottomalla otteella ja antoi yleisön syleiltäväksi raivokkaan metalcore-soundinsa. Helsinkiläisyhtyeen soitto sekä esiintyminen huokuivat runsaasti energiaa ja itseluottamusta, minkä tiimoilta yhtyeen toinen kitaristi ja basisti vierailivat eturivissä useamman kerran. Myös vokalisti Aki Juvosen antaumuksellinen ulosanti teki vaikutuksen. Helsinkiläisyhtye soitti sen verran hyvän keikan, että Crucify The Faithin esiintyminen pitää nähdä uudemmankin kerran.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Illan viimeisen esiintyjän Slash The Smilen keikka erottui muista yhtyeistä. Slash The Smile ei tyytynyt soittamaan tavallista keikkaa, vaan oli lisännyt kappaleiden sekaan lyhyitä näytelmän aineksia. Jyväskyläläisyhtye mainosti iltaa ”Hymy pyllyyn” -formaatin idealla, joka tulikin välittömästi selväksi keikan alussa, kun ohjelman ”isäntä” asteli lavalle. Keikka kärsi aluksi teknisistä ongelmista, mutta yhtye sai ne selätettyä nopeasti ja ilta pääsi etenemään suunnitelmien mukaisesti.

Slash The Smile soitti aina muutaman kappaleen peräkkäin, ennen kuin näytelmälliset osuudet saivat jatkoa. Illan edetessä yleisö sai huomata, kuinka moniulotteista yhtyeen ulosanti onkaan. Kappaleiden äkkipikaiset sovitukset itsessään pitävät jo huolen siitä, ettei kuulija pitkästy, mutta kun illan aikana kuultiin pop metallia, vokalisti Saku Pitkäsen hillitympää tulkintaa kosketinsoittimen äärellä sekä melodeathin paahtoa, muodostui keikasta todella kirjava.

Slash The Smilen esiintyminen kesti hieman pidempää kuin illan muiden esiintyjien, ja erosi useammalla tavalla. Merkittävin seikka oli tietysti show, joka oli saanut innoituksensa ”Hymy pyllyyn” -ohjelmasta. Myös Slash The Smilen olemus oli erilainen kuin muiden esiintyjien, sillä kaikki rakentui kirjaimellisesti yhtyeen nimen ympärille. Nimensä mukaisesti jäsenten kasvoja koristavat punaiset, poskien päälle yltävät hymyhuulet, jotka toivat mieleen Batman-elokuvien Jokerin. Keikan aikana myös nähtiin kohtaus, jossa ”Hymy pyllyyn” -ohjelman isäntä sai hymyhuulet ”verisesti” poskilleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Hymyn lisäksi niin yhteneväinen pukukoodisto kuin viehätys kauhuun tuntuisi olevan osa Slash The Smilen imagoa. En ole aivan varma, pyrkivätkö jäsenet luomaan lavalla omat alter egonsa, kuten Vincent Damon Furnier Alice Cooperin ja Johannes Eckerström Avatarin johtoklovnin, mutta keikan perusteella ajattelisin, että siitä voisi olla hyötyä. Keikkaa seuratessa en nimittäin ollut aina täysin varma, miten näytelmäkohtauksiin pitäisi reagoida. Alter egot ainakin korostaisivat keikan kokemuksellisuutta ja toisivat uutta syvyyttä. Keikka kärsi myös välillä tyhjistä hetkistä, joita olisi voinut täyttää tehokkaammin joko musiikilla tai välipuheilla. Näin ne olisivat tuoneet lisää jouhevuutta keikkaan.

Slash The Smile oli ehdottomasti illan erikoisin ja samalla erityisin yhtye. Yhtyeen esityksestä huokuivat suuret visiot ja kunnianhimo, vaikka toteutus ei aina osunutkaan ihan nappiin. Vaikka show-puoli jäi odotettua pienempään rooliin, välitti Slash The Smile kuitenkin selkeästi omat visionsa ja kyvykkyytensä. Erityisesti yhtyeen kunnianhimoiset sovitukset sekä vokalisti Pitkäsen äänenkäyttö tekivät vaikutuksen. Slash The Smileä on myös kehaistava rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudestaan toteuttaa ideoitaan, vaikka niitä eivät kaikki ymmärtäisikään. Ja ennen kaikkea, yhtyeen esiintyminen jäi taatusti kaikkien mieleen.