Hyperdump – Rational Pain
Hyperdump, Ranska. Tämän debyyttialbumin, ”Rational Painin”, saatekirjeessä vaikuttajikseen on kirjattu Strapping Young Lad ja Faith No More, joka sai heti samalla sekä kiinnostukseni, että epäilykseni heräämään. Tästä saattaa tulla pirun mukavaa tai sitten sottaista…
Heti kättelyssä onkin hankala saada mitään yhteistä nimittäjää tälle koko sopalle. Ensimmäinen kappale on kovin nu-metallinen, kuten myös kakkoskappale, Korn tullen mieleen. Levyn jatkaessa kulkuaan usein tulee kyllä SYL mieleen, ja laulaja kyllä kuulostaa saaneensa roimasti vaikutteita Mike Pattonilta, joten saatekirjekään ei ollut täyttä kusetusta. Oikeastaan tässä rupeaa vaan etsimään vertailubändejä. Yksi kappale kuulostaa Children Of Bodomilta, jossain välissä tuli Devin Townsendmainen akustinen kohtaus, tuohan kohta taas kuulostaa kovasti Fear Factorylta ja tuo Machine Headilta, yhtäkkiä kuuluu King Diamondmaista laulustemmaa ja Triviumkin käy mielessä. Sekaisinhan tässä menee ja unohtuu keskittyä itse kappaleisiin. Keskittyminen tuntuukin olevan hukassa vähän kaikilta tässä. Albumin punainen lanka tuntuu olevan vaarallisen levällään, aivan kuin sen alamäkeen pyöräilevän pullean pojan kengännauhat.
Hirveän tosissaan ei yhtye tunnu olevan, kun on silmäkulma täysi pilkkeestä. Kaikki kuulostaa jotenkin metalliparodialta. Teknisesti yhtye on oikein etevä eikä valittamisen sanaa löydy, mutta aivan kuin sitä tiukinta vaihdetta ei ole jaksettu pistää päälle, kun liiallinen tekemisen meininki on pelottanut. Laulaja kyllä tulee varmasti jakamaan mielipiteitä. Omaan korvaani laulut kuulostaa kovin ärsyttäviltä. Oikeastaan loppupeleissä oiva laulaja, mutta se keskittyminen tuntuu menevän enemmän hassulta, kuin hyvältä kuulostamiseen. Aivan kuin Anthony Kiedis olisi koettanut läpällä laulaa kaverinsa metalcore-bändissä, ja RHCP tuleekin mieleen ”Working Menin” alusta. Laulussa holttisempi ote olisi ollut oivempaa.
Mainos päättyy
Yhtyeen suurin ongelma tuntuukin olevan se, että on pistetty kaikki energia nokkelalta kuulostamiseen. Levy ei oikein missään vaiheessa nappaa mukaansa, vaan sitä ikään kuin on jätetty etäälle seuraamaan, kun poikaporukka sisäpiirivitseilleen naureskelun voimasta piereskelee. Sanoitusten ollessa melko angstisia, niin tuntuu kappaleistakin jäävän raivo ja hurmos melko pinnallisen näennäiseksi. Yhtyeen musisointiin vaikuttaneet yhtyeetkin tulevat liian hyvin esiin, eikä sillä omalla otteella ja saundilla ole saatu niitä tarpeeksi hyvin piilotettua. Mitään sellaista ei pääse kuulemaan, joka ei ennestään olisi jo muualla kyetty paremmin tekemään. Bändi olisi voinut kulkea suorempaakin tanakammalla otteella, mutta nyt jäätiin kompuroimaan omaan nokkeluuteen.
Vähän väliä tulee silti itselleni se ajatus mieleen, että tästähän sitä pitäisi juuri tykätä. Välillä tuleekin eteen ihan mukavan metkoja kohtia, mutta se joko kuulostaa muualta matkitulta tai sitten siitä ei ole otettu kaikkea irti. Sitten suunnataan kappale jo muualle, jossa seuraavaa tylsää kohtausta pitkitetään liian kauan, kuten esimerkiksi ”Waves Of Nothingnessin” lopussa paikallaan sutiva rynkytyskohtaus. Ei vaan saa itseään pakotettua tykkäämään, kun eteen on lyöty koko hoito liian tutun makuisena, sisältä jäisenä ja päältä palaneena – paljon meteliä tyhjästä, ilman selkeää ja järkevää sanottavaa. En edes lempparikappalettakaan saa tässä keksittyä. Levyn loppuun lätkäisty akustinen versio ”Pig Songista” kertookin kaiken oleellisen yhtyeen yrityksen puutteesta. Vai onko tämä kaikki nyt sitä ranskalaista huumorssia ja leikinlaskua, jota ei nyt vain tämmöinen paikalleen ylivaatimuksen tuoman vitutuksen johdosta juuttunut kyyninen skandi tajua?
Ihan täydeltä mahaplätsiltä Hyperdump selviää ihan jo pelkällä taitavalla soitolla ja genrerajoja rikkovalla kokeilumielellä. Tiukempi ote, toimivampia biisiratkaisuja, parempia kappaleita ja eheämpi levykokonaisuus tulee kyllä tulevaisuudessa tarpeeseen, jotta pointsit nousee keskinkertaisuuden mutakuopan syvästä päästä sinne papukaijamerkkien liimapintojen imppaamiseen. Tämä nyt ei vaan saanut edes kunnon kikkelihuumorirunoilua minusta irtoamaan, saatika kudin kutittelua.
Mainos päättyy
4/10
Kappalelista:
01. Wake Up
02. Waves Of Nothingness
03. My Confusion
04. Working Men
05. Loser
06. Urizen
07. Breaking Life
08. Pig Song
09. Hatred
10. Pig Song (Acoustic)
Kirjoittanut: Ville Syrjälä
Mainos päättyy