Hyvää mutta ei tarpeeksi hyvää – arviossa Dynaztyn ”The Dark Delight”

dynazty - the dark delight

Ruotsalaisen modernin hard rockin sanansaattaja Dynazty palaa parrasvaloihin vain reilu vuosi mainion ”Firesign”-albuminsa jälkeen. Otsikoin silloisen tekstini otsikolla ”Hittinikkarit Ruotsinmaalta”, ja arvosanaksi ”Firesign” sai ysin. Dynaztylla on viimeisen kolmen albumin kanssa ollut selvä eteenpäin menevä evoluutio bändin soundia ja sävellysten tasoa ajatellen. Nyt tulee valitettavasti pieni notkahdus taaksepäin. ”The Dark Delight” on hitikäs, moderni ja soi hienosti, mutta silti jotain puuttuu, eikä ”The Dark Delight” nouse bändin kolmen aiemman albumin tasolle.

Albumin avaava ”Presence Of Mind” on oiva esimerkki siitä, mitä albumi tarjoaa. Tarttuva ja iskevä biisi sisältää kaikki hyvän Dynazty-rallin ainekset, mutta kuulijana en vain innostu kuten aikaisemmin. Olen pohtinut, mistä se johtuu, ja kyse on ainakin osittain lievästä yliannostuksesta. Bändin olisi ehkä kannattanut haudutella uutta musiikkia hieman pidempään. Toisaalta on ymmärrettävää, että bändi pyrkii takomaan silloin, kun rauta on kuumaa.

On silti sanottava, ettei ”The Dark Delight” ole ollenkaan kelvoton tekele. Dynazty on vain luonut sen verran kovan standardin modernin ja melodisen hard rockin saralla, ettei hyvä riitä vakuuttamaan vaativaa kuulijaa. Albumilla on siitä huolimatta useita hienoja kappaleita, ja bändi soittaa upeasti. ”Heartless Madness” soi takiaisen lailla tarttuvan syntikkamelodian saattelemana, eikä laulumelodia jää paljon jälkeen. Mainio ”Waterfall” soi keskitempoisena, eikä tosiaan tingi tarttuvissa melodioissaan. Balladinomainen ”Hologram” on osoitus siitä, että bändi osaa myös herkistelyn, vaikka pääosin mennäänkin kovemmalla tempolla.

Albumin loppupuolella ”The Man And The Elements” ja ”The Road To Redemption” flirttailevat kevyesti klubirockin puolella, ja lopputulos on vain osittain onnistunut. Albumin päättää komeasti nimibiisi, ja se onkin parasta, mitä ”The Dark Delight” tarjoaa. Tarttuvat, iskevät ja raskaat riffit soivat jylhien melodioiden saattelemina huipentuen komeisiin sooloihin. Harmillista, ettei bändi ole mennyt enemmänkin tähän suuntaan. Ehkä sitten seuraavalla albumilla.

Bändin kuin bändin uusin teos on aina arvosteltava bändin koko diskografiaan peilaten. Dynazty on noussut oman genrensä kärkisijoille, ja sen vuoksi bändiltä voi odottaa vain parasta. Nyt sille tasolle ei päästä ja siksi albumi, joka sinällään on vähintään kasin arvoinen, jää seiskan puolelle. Toivottavasti bändi pitää hieman pidemmän välin ennen seuraavaa albumia ja palaa sitten kovempana kuin koskaan.

7+/10

Kappalelista:

1. Presence Of Mind
2. Paradise Of The Architect
3. The Black
4. From Sound To Silence
5. Hologram
6. Heartless Madness
7. Waterfall
8. Threading The Needle
9. The Man And The Elements
10. Apex
11. The Road To Redemption
12. The Dark Delight

Dynazty Facebookissa

Kommentoi julkaisua