”Hyväksyn kaiken sen paskan, jonka olen saanut niskaani” – Bob Rock kertoo ”St. Anger” -albumin vihatun virvelisoundin tarinan
Metallica lukeutuu metallin rakastetuimpiin – ja jollain tapaa myös arvostelluimpiin – bändeihin. Yhtyeen uran aikana valitusta ovat keränneet lukuisat eri seikat, kuten tyylinmuutokset. Bändi on saanut osakseen kritiikkiä myös yhtyeen suosituimmaksi albumiksi nousseen, niin kutsutun ”The Black Albumin” kaupallisuuden vuoksi.
Yksi suurimmista vitsien kohteista yhtyeen uran aikana on kuitenkin vuonna 2003 julkaistun ”St. Anger” -albumin virvelisoundi, jota on verrattu muun muassa roskiksen hakkaamiseen.
Albumin tuottaja Bob Rock vieraili hiljattain Tone-Talkin-ohjelmassa. Sen lisäksi, että Rock pääsi keskustelemaan esimerkiksi ”The Black Albumin” työstämisestä, nousi esille myös kyllästymistä aiheuttava kysymys ”St. Angerin” virvelistä.
”Sen takana on tarina. Kun teimme albumia, menimme heidän harjoittelupaikalleen. Meillä oli hauskaa, kun Lars kertoi hieman rummuistaan ja sen eri osista. Me etsimme inspiraatiota, koska James ei ollut paikalla. Sanoin, että ’otetaan rummut esille.’ Lars kokosi ne lattialle, ja sitten hän vain tuijotti niitä. Lopulta hän istui niiden taakse ja sanoi, että ’anna minulle virveli.’ Olin ostanut Ludwigin akryylivirvelin, koska olin halunnut kokeilla sitä. Hän laittoi sen rumpusettiin ja sanoi, että ’tämä on se soundi.'”
Rockin reaktio Larsin valaistumiseen oli varmasti sama kuin monella, joka kuulee albumin ensimmäisen kerran: ”Mitä..?” Tästä huolimatta he kuitenkin päättivät demottaa rumpuja ja katsoa, miltä se kuulostaisi. Lars päätti, että siinä olisi rumpujen soundi, eikä hän Rockin mukaan enää suostunut muuhun.
”En syytä häntä, sillä tässä oli kyse siitä, että tämä oli se rumpusoundi, joka heillä oli harjoittelupaikallaan. Ihan sama, mitä ihmiset albumista sanovat, niin se piti bändin yhdessä, ja se inspiroi heitä jatkamaan. Hyväksyn kaiken sen paskan, jonka olen saanut niskaani.”
Rock antaa myös ohjeen kaikille niille, joita virvelisoundi vielä häiritsee:
”Se on vain vittu virvelisoundi, antakaa olla!”
Keskustelun voit kuunnella kokonaisuudessaan alhaalta. Keskustelu albumin rumpusoundista alkaa kohdasta 1:19:07.