Tiedättekö sen tunteen, kun jostain bändistä haluaisi pitää, mutta lopulta jokin ei vain natsaa? Itselläni oli ruotsalaisen The Night Flight Orchestran kanssa tämä ongelma pidemmän aikaa. Vaikka yhtyeen popahtava retrorock oli nostanut kiinnostuskäyriä jo useamman vuoden ajan, jäi silti se jokin uupumaan, joka olisi pakottanut tutustumaan bändin musiikkiin.

Kuitenkin tänä keväänä se jokin löytyi. Yhtyeen julkaisema, tulevaa täyspitkää pohjustanut kappale “White Jeans” oli juuri se biisi, jota olin The Night Flight Orchestralta aina odottanut. Sopivasti rokkaava, tarttuvalla kertosäkeellä varustettu menokappale pakotti tutkimaan nettikauppojen valkoisten farkkujen valikoimia samalla kun yhtyeen tuotantoon tuli sukellettua vuosien patoumien purkauduttua. Ja voi veljet, että yhtyeen tanssijalan vipattamaan saava AOR-henkinen kasarirokki teki helteisistä kesäilloista ainutlaatuisia elämyksiä. Joskus sitä tarvitsee vain yhden kappaleen, jonka kautta jonkin yhtyeen koko diskografia alkaa kiinnostamaan aivan uudella tavalla. Tällä kertaa “White Jeans” oli minulle se Rosettan kivi, joka sai The Night Flight Orchestran tuotannon paljastamaan kaikki hienoutensa ja salaisuutensa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Aeromantic II” on 12 kappaletta sisältävä, vajaan tunnin kellottava aikamatka jonnekin viime vuosituhannen loppupuoliskolle. Tarjolla on aurinkoista hyvän mielen musiikkia, joka ammentaa aineksia niin popmusiikista, diskon tahdeista kuin kasarirokista, sekoittaa nämä yhteen herkulliseksi musiikkikimaraksi ja käärii kokonaisuuden syntikoiden kutomaan maukkaaseen soundimattoon. Vuosien varrella kepeämpään suuntaan ilmaisuaan vienyt The Night Flight Orchestra keskittyy tälläkin kertaa rokkaamisen sijaan enemmänkin tanssittamaan yleisöään, mutta tämä ei muodostu missään vaiheessa ongelmaksi. Musiikista löytyy edelleen riittävästi särmää vanhempien fanien tarpeita tyydyttämään, jonka lisäksi kiekon tarttuvat rytmit pakottavat pahimmankin pökkelön lantion liikkeelle ja askeleet kohti tanssilattiaa. Kaiken kruunaa täyteläinen ja upeasti toteutettu äänimaailma, joka tukee yhtyeen monipuolista ulosantia juuri oikealla tavalla.

Täydellinen kiekko “Aeromantic II” ei kuitenkaan ole. The Night Flight Orchestra joutaisi tarkastelemaan tekemisiään nykyistä kriittisemmin, sillä hyvästä meiningistään huolimatta bändin uutuuskiekko venähtää viikonloppuisen tanssi-illan tapaan liian pitkäksi. Muutaman heikomman kappaleen joukosta heivaamalla albumin terävimmät hetket erottuisivat nykyistä paremmin, sillä tällaisenaan kokonaisuus puuduttaa muutamassakin kohtaa. Esimerkiksi kappaleet ”I Will Try” sekä ”Zodiac” eivät tarjoa albumille mitään niin poikkeuksellista, etteikö niitä olisi voinut jättää kiekolta pois.

Toisaalta värikäs ja pirteä “Aeromantic II” on parhaimmillaan niin viihdyttävää kamaa, ettei kyseessä ole missään nimessä pettymys. Kun iso osa kiekon kappaleista toimii kuin se kuuluisa junan vessa ja seassa on timanttikappaleita tyyliin “How Long”, “Chardonnay Nights”, “Violent Indigo”, ”Amber Through a Window” sekä “White Jeans”, eivät tasapaksummat hetketkään onnistu kokonaisuutta pilaamaan. The Night Flight Orchestra tarjoaa pimenevien syysiltojen piristykseksi neonvaloin kyllästetyn elämysmatkan vanhoihin hyviin aikoihin ilman, että homma kuulostaa mauttomalta kasaripastissilta. Hyvällä maulla ja sopivasti pilke silmäkulmassa tehty “Aeromantic II” on puutteistaan huolimatta viihdyttävä kiekko.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7/10

Kappalelista:
1. Violent Indigo
2. Midnight Marvelous
3. How Long
4. Burn for Me
5. Chardonnay Nights
6. Change
7. Amber Through a Window
8. I Will Try
9. You Belong to the Night
10. Zodiac
11. White Jeans
12. Moonlit Skies