Hyväntuulista ja harmitonta rockia – arviossa Robin Redin nimetön sooloalbumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 21.10.2021

Kun kansikuvassa komeilevaa miestä katsoo, ajatukset hiipivät väistämättä Ozzy Osbournen suuntaan. Sen verran yhdennäköisyyttä ruotsalaismuusikossa on nopealla vilkaisulla Black Sabbathin nokkamiehen kanssa. Robin Redin nimetön sooloalbumi ei kuitenkaan astele legendaarisen brittimuusikon jalan jäljissä, vaan AOR-vivahteisen rockin polulla. Vokalistin omien sanojen mukaan, albumilla on tavoiteltu orgaanista äänimaisemaa, jolta saattaa kuulua myös hänen esikuviensa Jimmy Barnesin ja Bryan Adamsin vaikutteita.

Ruotsalaisen Degreed-yhtyeen vokalistina toimiva Red oli harkinnut sooloalbumin äänittämistä jo tovin, mutta kaivattu aika ja into löytyivät vasta pandemian myötä. Vokalistin sooloalbumilta löytyy kaikkiaan 12 kappaletta, jotka rullaavat eteenpäin täydellisen saumattomasti. Jopa niin hyvin, että aina ei edes huomaa kappaleen vaihtuneen. Se on sekä hyvä että huono asia. Mikään kappale ei hierrä, mutta albumilta on kova työ löytää huippukohtiakaan.

Energisen rockin huuma alkaa ”Don’t Leave Me (With A Broken Heart)” -kappaleen myötä ja hiipuu vasta pitkäsoiton päättävän ”Living For” -kappaleen kohdalla, joka edustaa äänitteen rouheinta antia. Singleinä julkaistut ”Freedom” ja ”Nitelife” lukeutuvat albumin parhaimmiksi korvamadoiksi, minkä takia ei ole ihme, että ne syöpyvät kuulijan mieleen. Kovin kauas näistä korvamadoista ei jää myöskään mainio rock-poljenta ”Livin’ Dead”, jolla kuullaan vokalistin aggressiivisimmat lauluosuudet. Myös ”Reason To Survive” ansaitsee esiin noston, sillä kappale lukeutuu albumin hienoimmaksi, kevyemmäksi teokseksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kuten aiemmin totesin, Robin Redin sooloalbumi on sulavalinjainen. Albumi on yhtä rockin juhlaa alusta loppuun saakka, ja tusinan joukkoon mahtuu muutama mieleenpainuvakin teos. Kokonaisuudessaan albumi ei ole kuitenkaan erityisen mieleenpainuva, mutta siitä huokuu runsaasti hyväntuulisuutta ja mukavaa energiaa. Vaikka Robin Redin sooloalbumi ei erityisemmin puhuttelisikaan, kallistuu kokonaisuus silti hyvän puolelle sisältönsä puolesta.