Hyvistä hetkistään huolimatta Born Of Osiriksen ”The Simulation” jää hieman väljähtäneeksi mehukatticoreksi

Yhdysvaltalainen Born Of Osiris on taituroinut progressiivista metalcorea jo vuodesta 2003. Urallaan bändi on ehtinyt julkaista viisi studioalbumia, joista uusin on tänä vuonna julkaistu ”The Simulation”. BOOksikin usein lyhennetty yhtye on yksi varhaisista djent –suuntauksen popularisoineista akteista, jonka musiikissa matalalle viritetyt kitarat soittavat synkopointua ja polymetrista groovea.

Bändi on pysynyt tyylilleen kohtalaisen uskollisena pitkin uraansa, vaikka sen uutukaisella onkin kuultavissa tietynlaista löystymistä. Kyllä bändi edelleen djenttaa erittäin huolella – törkeän kovat ”Silence The Echo” sekä ”Analogs In A Cell” ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näissä kummassakin on kuultavissa selkeästi yhtyeen ominaissoundi, jossa raskaat rytmikitarat rytmittävät vauhkona tiluttavien kitaroiden verkkoa. Ensimmäisenä mainitussa kappaleessa kuuluu yhtäläisyyksiä Within The Ruinsiin, joka tunnetaan juurikin änkyttävistä ja pilkotuista matalista rytmikitaroistaan sekä lead –linjoista, jotka kuulostavat toisinaan jonkin kadonneen Nintendo –pelin soundtrackilta.

”The Simulationilla” BOO kanavoi entistä enemmän metalcore –puoltaan. ”Cycles Of Tragedy” on kappale, jonka taustalla säksättää varsin pintapuolinen syntetisaattorimatto, joka voisi olla kotonaan jossain ala-asteen mehudiskossa pidettävässä reivissä. Kappaleen kertosäe on myös ehtaa 2000-luvun metalcorea, joka kuulostaa valitettavalla tavalla huonosti vanhentuneelta syntikoineen ja sointukiertoineen. Odotin jossain kohtaa ”woo oo” –huudatusta, mutta sitä ei tullut. Siinä mielessä siis positiivinen yllätys. Valitettavasti bändi päättää jatkaa samalla linjalla heti seuraavalla ”Under The Gun” –kappaleella, joka on vielä pahempi versio samasta mehukatticoresta, jos se vain on mahdollista. Kappaleessa on suorastaan ällistyttävän imelä kertosäe, jota ulisevat syntikkaleadit eivät ainakaan paranna.

Muutoinhan albumilta löytyy oikein meneviä ralleja. Avauskappale ”The Accursed” on vahva aloitus, josta löytyy erittäin makeasti groovaavia osuuksia. Samalla tavalla myös melko arkkityypillinen BOO –kappale ”Disconnectome” on toimivaa tykittelyä, mutta valitettavasti kyseinen kappale kärsii hivenen sekavuudestaan. Siinä heittäydytään välillä hyvinkin tönkösti tyystin toisistaan poikkeaviin osuuksiin.

Yhtye on edelleen soitannollisesti kovassa iskussa. Valitettavasti kuitenkin monet ratkaisut sävellys- ja tuotantopuolella syövät paljon albumin iskevyydestä. Muutama loistava kappale albumilta löytyy, mutta loput ovat joko sekavia, tai sitten bändin tuotannossa todella vahvasti erottuvia metalcore –pastisseja. Albumin rumputuotanto kuulostaa omiin korviini hivenen koneelliselta ja epäaidolta, joka häiritsee toisinaan. Mutta vain toisinaan. Eniten albumissa tuntuu olevan puutteita tyylitajun, sovitusten, sekä ryhdin kanssa.

4/10

Kappalelista:

  1. The Accursed
  2. Disconnectome
  3. Cycles Of Tragedy
  4. Under The Gun
  5. Recursion
  6. Analogs In A Cell
  7. Silence The Echo
  8. One Without The Other

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentit