I Pilot Daemon
Suomeen kahdelle keikalle vierailemaan tullut I Pilot Daemon istahti alas kertomaan kuulumisiaan Helsingin Lepakkomies-ravintolaan ennen illan keikkaansa. Bändi on kotoisin Ranskan Toulousesta ja he ovat ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla. Nelihenkinen musiikissaan hardcorea, sludge- ja noise rockia yhdistelevä bändi esiintyi edellisenä iltana Jyväskylän Lutakossa, jossa soitti lisäksi ranskalainen Time To Burn sekä suomalainen Dead In The Water.
Mainos päättyy
Miten eilisillan keikka sujui Jyväskylässä?
– Vaikka tiistai-ilta ei ole paras päivä esiintyä, oli paikalla silti kiitettävästi porukkaa ja hyvä meininki, kertoo bändin laulaja Romain Bårbot. – Ihmiset hymyilivät paljon ja tulivat juttelemaan keikan jälkeen, se riittää meille. Meitä lämpännyt Dead In The Water oli mukava uusi tuttavuus. Saunoimme heidän kanssaan ja vietimme iltaa. Olimme hiukan väsyneitä, sillä ajoimme Ranskasta asti autolla ja tulimme Ruotsista lautalla Turkuun ja sieltä ajoimme suoraan Jyväskylään.
Come What May-albuminne valmistumiseen kului kaksi vuotta. Miksi levyä tehtiin näin kauan?
Mainos päättyy
–Halusimme tehdä EP:n jälkeen jotain erilaista ja otimme aikaa eri musiikkityylien tutkimiseen. Lisäksi basistimme Sebastien Veronese työskenteli vuoden Saksassa ja kitaristimme Sylvain Suquet tuli isäksi, joten aikaa levyn nauhoittamiseen ei hetkeen löytynyt. Suurin osa biiseistä syntyi kuitenkin nopeasti, noin puolessa vuodessa.
Mistä ideat biiseihin syntyivät?
– Olemme kaikki lähemmäs 30-vuotiaita, joten leyvllä kerrotaan elämästämme, miten yhdistää työ, perhe-elämä ja muusikon ura. Biisit ovat siis hyvin henkilökohtaisia. Itse kappaleet syntyvät lähinnä yhteisissä jammailuhetkissä.
Oletteko tyytyväisiä levyn lopputulokseen?
-Olemme erittäin ylpeitä levystämme. Ensimmäiset arvostelut ovat olleet erinomaisia ja olemme tyytyväisiä. Edellisiin levyihin verrattuna tällä levyllä on tosiaan enemmän henkilökohtaisempaa lyriikkaa, sekä musiikillisesti olemme todella kokeilleet rajojamme.
Osaatteko nimetä bändejä, jotka ovat vaikuttaneet teidän musiikkiinne?
– Kuuntelemme paljon erilaista musiikkia. Emme enää kuuntele niinkään samanlaista musiikkia, mitä itse soitamme. Nuorempana se oli tärkeää, mutta ei enää. Kuitenkin esimerkiksi Breach, Refuse ja Converge ovat meille edelleen todella merkityksellisiä.
Olette sanoneet, että laulatte mieluummin englanniksi kuin ranskaksi. Miksi?
– Mielestäni ranskan kieltä ei ole tarkoitettu rock-musiikkiin, naureskelee Romain. -Ranska on kaunis kieli esimerkiksi runoihin ja kevyempään musiikkiin, mutta tähän genreen se ei sovi. Englannin kielessä taas on lyhempiä sanoja ja intonaatio on melodisempaa. Kyllähän Ranskastakin löytyy hardcore-bändejä, jotka laulavat ranskaksi, mutta itselle englannin kieli vain on mielekkäämpää. Tällaisessa musiikissa kuitenkin energia ja asenne ovat kieltä tärkeämpiä asioita.
Ymmärrettävää. Itse olen viime aikoina kuunnellut japanilaista hardcore-bändiä nimeltä Envy. Siinä japanin kieli on mielestäni erittäin toimiva osa bändiä, vaikkei siitä mitään ymmärräkään.
– Tiedämme bändin, sillä olemme soittaneet heidän kanssaan! He olivat Ranskassa kiertueella ja olimme lämppäämässä heitä. Pidämme heidän musiikistaan myös todella paljon. Emme myöskään ymmärrä mitään heidän lyriikoistaan, mutta kuten sanottu, se ei ole tärkeintä, vaan se musiikki ja tunnelma. Parhainta on, jos yleisö nauttii musiikista ja pitää näkemästään. Silloin tietää onnistuneensa muusikkona. Meillä on ollut todella mukavaa Suomessa, kiitos kaikille keikalla olleille ja nähdään taas pian!
Mainos päättyy
Teksti & kuvat : Niina Linna
