Ice-T ja Body Count kertovat, miten asiat ovat – arviossa Body Count -yhtyeen ”Carnivore”

30 vuotta sitten perustettu Body Count on täällä. Käsillä oleva ”Carnivore” on yhtyeen seitsemäs studioalbumi ja ensimmäinen sitten vuonna 2017 julkaistun ”Bloodlust”-levyn. Yhtyeen keulahahmona häärii tuttu mies: rap-artisti, yrittäjä, näyttelijä, muusikko Ice-T. Alkuperäisestä kuuden miehen kokoonpanosta ollaan siirrytty seitsemän miehen orkesteriin. Yhteen matkan varrella on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, mutta muutama asia on pysynyt samana. Mainitaan nyt vaikka Ice-T:n asenne, tyyli ja metallimusiikin fanittaminen, kitaristi Ernie C:n nopeat riffit ja yhtyeen pääsäveltäjänä toimiminen sekä kappaleiden aiheet.

”Carnivorelle” on saatu edellisen levyn ”Bloodlust” (2017) tapaan kolme vierailevaa tähteä, jotka ovat pitkäsoiton ehdottomasti parasta antia. Riley Gale (Power Trip) ja Jamey Jasta (Hatebreed) antavat hyvät lisämausteet ja oman tyylinsä kappaleille ”Point the Finger” ja ”Another Level”, puhumattakaan Amy Leen todella kauniista tulkinnasta kappaleella ”When I’m Gone”, joka on omistettu Ice-T:n ystävälle, vuonna 2019 murhatulle Nipsey Husslelle. Löytyy levyltä myös pari kuriositeettia: Motörhead-cover ”Ace of Spades” ja vuoden 1988 Ice-T-hitin ”Colors” metalliversio. Eivät ne muutkaan kappaleet hullumpia ole mutta jäävät hieman vähäisemmälle huomiolle.

Levyn tuottajana toimii kahdelta edelliseltä Body Count -julkaisulta (”Manslaughter” 2014 ja ”Bloodlust” 2017) tuttu Will Putney, joka ehdottomasti on tuonut yhtyeeseen enemmän sitä metallipuolen särmää ja asennetta. Fit for an Autopsy -yhtyeen perustajana ja kitaristina tuttu mies on loihtinut levylle yhtyeen kanssa mainiot hardcore-, thrash- ja jopa speed metal -fiilikset.

Body Count on aina ollut lyriikoissaan kantaa ottava ja yhteiskuntakriittinen. Ihan ruohonjuuritasolla. Sanoitukset vaihtelevat rasismista jengiväkivaltaan ja luokkayhteiskunnan epäkohtiin. Epäkohdat, kuolema ja väkivalta ovat olleet aina läsnä lyriikoissa, ja keulahahmo Ice-T:n on helppo ammentaa näistä lähteistä; onhan hän elänyt tuota elämää tai vähintäänkin todistanut sen erittäin läheltä.

Jostain syystä Body Count ei ole allekirjoittanutta jaksanut innostaa debyyttilevyn (”Body Count” 1992) jälkeen juuri laisinkaan, mutta ”Carnivoren” myötä piti toki kuunnella aikaisempi tuotanto muutaman kerran läpi, ja sieltähän löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. Uudella tuotannolla siis myös vanhan arvo kasvaa, ja niinhän se pitää ollakin. Saumaton, edellä mainittu rapin sekä hardcore- ja thrash/speed metal -elementtien yhdistäminen toimivaksi ratkaisuksi on tämän levyn vahvuus. Se vaati vain kaksi edellistä albumia testiajoa, mutta nyt homma toimii erittäin hyvin.

”Carnivore” on elämänmakuinen julkaisu yhtyeeltä, joka ei kuitenkaan ota itseään liian vakavasti. Ice-T yltyy jopa laulamaan harmonioita ”When I’m Gone” -kappaleella, kun maailma on tottunut siihen, että mies vain puhuu kappaleen sanat omintakeisella tyylillään. Albumi on myös nopea rumpufilleistä kitarariffeihin. Kymmenen kappaleen kokonaisuus on ohi noin 36 minuutissa, ja sen soittaa ilolla uudelleen.

8½/10

Kappalelista:
1. Carnivore
2. Point the Finger (feat. Riley Gale)
3. Bum-Rush
4. Ace of Spades
5. Another Level (feat. Jamey Jasta)
6. Colors – 2020
7. No Remorse
8. When I’m Gone (feat. Amy Lee)
9. Thee Critical Beatdown
10. The Hate is Real

Body Count FB
Body Count -kotisivut

Kommentoi julkaisua