Iced Earth – Dystopia
Iced Earth julkaisee kymmenennen albuminsa Century Median kautta, ja esittelee samalla uuden vokalistinsa. Stu Block on yhtyeen viides vokalisti, ja saattaa olla joillekin tuttu Into Eternity -yhtyeestä. Vuonna 1984 perustetussa yhtyeessä miehistö on vaihtunut muutenkin tiuhaan tahtiin, siinä kun on kaikkiaan soittanut lähes 30 muusikkoa ja ainoa alkuperäisjäsen on kitaristi Jon Schaffer.
Levyn starttaa nimikkoraita ”Dystopia” ja mahtipontisesti alkava kappale kuulostaa hyvin tutulta Iced Earthilta. Stu Block sopii mukaan erinomaisesti, ja hieman ihmetyttääkin yhtyeen kyky löytää näitä vokalisteja. Viisi hyvin samankaltaista, mutta kuitenkin omaperäistä, ja kaiken lisäksi asiansa osaavaa vokalistia yhdessä yhtyeessä on jo kova suoritus. Kyllä Block hieman jää Matt Barlowin ja Tim Owensin jalkoihin, vaikka hoitaakin tonttinsa ilman suurempia valituksen aiheita. Kappaleet etenevät tutun mahtipontisesti, aivan kuten yhtyeen edellisilläkin levyillä ja tässä tuleekin vastaan levyn miinuspuoli. Tämä nimittäin kuulostaa hetkittäin hieman liikaa yhtyeen edellisiltä levyiltä, ja tuntuu väkisinkin että yhtye on hieman jäänyt paikoilleen.
Hyviä kappaleita levyltä toki löytyy, esimerkiksi ”Boiling Point”, ”V” tai ”Equilibrium” ovat kyllä heavy metallia parhaimmillaan, mutta kun joukkoon on eksynyt muutama hieman mitäänsanomattomampi kappale, laskee levyn taso jonkin verran. Kyllähän tälle yhtyeelle mielellään soisi hieman isompaakin menestystä, mutta toisaalta tämä levy osoittaa että ehkäpä he ovat juuri oikeassa ryhmässä tuolla keskisuurien yhtyeiden joukossa. Nyt yhtye on jotenkin jämähtänyt tekemään samaa levyä. Tällä levyllä sanoitukset ovat elokuva-painotteisia, ja aiheina ovat mm. elokuvat Dark City ja V For Vendetta.
Mainos päättyy
Iced Earth on ehdottomasti yksi niistä yhtyeistä, jotka soittavat todellista heavy metallia. Yhtyeen musiikissa kuuluu vahvasti niin perinteisen heavyn, power metallin, kuin myös thrash/speed metallinkin vaikutus. Tuntuu myös siltä, että yhtyeen vokalisteilla on, enemmän tai vähemmän, kaikilla jossain määrin esikuvana Rob Halford. Onhan tämä taattua tavaraa yhtyeen faneille, ja ilman muuta kaikille joille perinteinen heavy maistuu. Itselleni jäi vain jotenkin hieman vaisu mielikuva levystä, odotukset olivat korkeammalla.
6/10
Kappalelista:
1.Dystopia
2.Anthem
3.Boiling Point
4.Anguish Of Youth
5.V
6.Dark City
7.Equilibrium
8.Days Of Rage
9.End Of Innocence
10.Tragedy And Triump
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Juha Attola