Nyt täytyy heti kärkeen myöntää, että itselläni ei ollut minkäänlaista käsitystä, millaista materiaalia ICS Vortexin debyytti sooloalbumilta on syytä odottaa. Kyseessä on siis herra, joka on vaikuttanut/vaikuttaa monissa eri yhtyeissä (kuten mm. Arcturus, Borknagar, Dimmu Borgir jne.) ja vaikka odotukset olivatkin käytännössä ”ihan mitä tahansa”-tasolla, niin ICS Vortex onnistui yllättämään arvostelijan totaalisesti. Ei niinkään siksi, että levy on huomattavasti kevyempää materiaalia, kuin yllä mainitut yhtyeet, vaan ennen kaikkea se yllättää monipuolisuudellaan.

Levyn aloittavat kappaleet ”The Blackmobile” sekä ”Odin’s Tree” enteilivät kokonaisuudesta hieman Arcturus-tyylistä oopperamaista, avantgarde black metallia, mutta mitä pidemmälle levy etenee niin sitä vähemmälle metallivaikutteet jäävät. Mukaan mahtuu niin 70-luvun progea, rockia, kuin elektropoppiakin. Vaikka yhdistelmä saattaa pahimmille metallipuristeille kuulostaa järkytykseltä, on ”Storm Seeker” kaikesta huolimatta hämmentävän toimiva ja ehjä kokonaisuus.

Vertailukohtia levylle on melko mahdoton hakea, sillä käytännössä niitä on tuhansia ja toisaalta ei yhtään. Siinä missä levyn alkutaipaleet saattoivat tuoda herran muita yhtyeitä esille, kuulostaa esimerkiksi oma suosikkikappaleeni ”Dogsmacked” Andy McCoyn soolotuotannolta ja levyn nimikappale tuo hetkittäin jopa Queenin mieleen. Myös Katatonia-vaikutteista melankolista tunnelmointia sekä osittain Rushiin verrattavissa olevaa progeilua on kuultavissa paikka paikoin. Levyn päätöskappale ”The Sub Mariner” meneekin sitten jo enemmän arvostelijalle tuntemattomille genreille, elektropopin/ darwave-puolelle. Kappale onkin oikeastaan ainoa, jonka olisin itse jättänyt levyltä pois. Olkoonkin, että se instrumentaalina toimii ikään kuin eräänlaisena outrona levylle, niin se on siihen tarkoitukseen aavistuksen liian pitkä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vaikka oma kiintymykseni levyä kohtaan alkoikin jo ensikuuntelusta, niin parasta siinä on kuitenkin se, että se tarjoaa vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeen pieniä yksityiskohtia, joita ei aiemmin huomannut. Kyllästyminen levyyn on siksi käytännössä mahdotonta. Itse Herra Vortexin laulutaito on tiedetty jo aiemmista yhtyeistään, mutta sooloalbumillaan mies nousee aivan alan suurimpien legendojen joukkoon. Taustalla moitteettomasti toimiva soitanto onkin ikään kuin vain vahvistuksena Vortexin lähes oopperamaiseen ulosantiin.

Koska levyn genreluokittelu on käytännössä mahdotonta, on myös hyvin vaikea sanoa, kenelle levyä suosittelisi – kenties niille, jotka etsivät jotain uutta ja virkistävää? Ihan perus nyrkintakojille tai niille, jotka odottivat levyltä uutta Dimmu Borgiria, ei ”Storm Seeker” välttämättä anna yhtään mitään. Melankoliaa, synkkyyttä ja koukkuja levy tarjoaa kuitenkin yllin kyllin, mutta pientä keskittymistä se kuuntelijalta vaatii. ”Storm Seeker” on itselleni ehdottomasti yksi tämän vuoden musiikkielämyksien kohokohtia, levyn ollessa yhtä aikaa sekä enkelimäisen kaunis kuin pirullisen kieroutunut – kutsuvat sitä kai avantgardeksi.

9/10

Kappalelista:
01. The Blackmobile
02. Odin’s Tree
03. Skoal!
04. Dogsmacked
05. Aces
06. Windward
07. When Shuffled Off
08. Oil In Water
09. Storm Seeker
10. Flaskeskipper
11. The Sub Mariner

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.myspace.com/icsvortex

Kirjoittanut Riku Mäkinen