Ihminen maskin takana – haastattelussa tuoreen musiikkivideonsa Suomessa kuvannut Mortiis

Kuva: Anna Kankaanpää

Uusi -musiikkivideo on juuri nähnyt päivänvalon. Ja kaikista maailman kolkista Mortiis päätyi kuvaamaan videotaan Orimattilaan, 16 000 asukkaan paikkakuntaan Päijät-Hämeessä. Video toteutettiin viime kesänä OneFX-studiolla suomalaisista koostuvassa tiimissä. OneFX:lle päädyttiin, kun Mortiis otti yhteyttä aiemmista yhteistyökuvioista tuttuun saarijärveläiseen Ari Savoseen. Savonen vastasi videon käsikirjoituksesta, ohjauksesta, tuottamisesta sekä tehostesuunnittelusta.

”Koko juttu kai alkoi siitä, kun sanoin että hei, mulla on tämä Steelfest-homma meneillään ja haluaisin todella tehdä musiikkivideon, koska teen albumia era I:n materiaalista. Koska se käy järkeen, albumi ja video”, Mortiis, oikealta nimeltään Håvard Ellefsen, selittää.

Norjalainen artisti on toisille tuttu 2000-luvulla alkaneen era II:n industrial-musiikistaan. Julkaistava albumi on vanhan levyn uudelleenlämmittely, paluu juurille dungeon synth -musiikin pariin. (”Sillä nimellä sitä kutsutaan nykyään, ilmeisesti”, Ellefsen tuumii. ”Se on ikään kuin uusi genre nyt, kiitos minun. Olen äijä. Olen jumala. Olen messias.”) Kyseessä on vuoden 1995 ”Ånden som Gjorde Opprør -albumi, ja päivitetyn laitoksen nimi on ”Spirit of a Rebellion. Albumi käsitti alun perin kaksi kappaletta ja kesti yhteensä 38 minuuttia. Uusi levy on Ellefsenin mukaan noin 50-prosenttisesti uutta musiikkia integroituna vanhaan, ja se on noin 15 minuuttia pidempi kuin alkuperäinen tekele.

Otin todella vanhan, oudon levyn ja päivitin kaiken, tein siitä kiinnostavamman, eeppisemmän. Pilkoin sen osiin ja lisäsin kaikenlaista rytmistä ja melodista sisältöä”, hän kuvailee. ”Jos olisin tehnyt levyn vuonna 2017, jolloin siis aloin työstää sitä, se olisi kuulostanut tältä.”

Albumin vastaanotto on ollut Ellefsenin mukaan erittäin hyvä, vaikka soraääniäkin on kuulunut.

”Olen nähnyt ihmisten kirjoittavan sosiaalisessa mediassa, että ’soita Parasite God’ tai jotain, ja ajattelen, että ’vittu, valot päälle’. On hyvin selvästi dokumentoitu ja mainostettu, että työskentelen vanhan materiaalin parissa. Mutta hei, se on tyyliin yksi sadasta, sillä ei ole väliä.”

Erilaisten genrejen maailmoissa seikkaillut artisti on tottunut siihen, että vaihtaessaan tyylistä toiseen joku on aina tyytymätön.

”Teen vain sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Mutta on se turhauttavaa. Jumalauta, olisivat vain onnellisia, että olen ylipäätään vielä elossa.”

Mikä sitten sai tarttumaan 24 vuoden takaiseen albumiin?

”Ajoitus oli oikea. Olen miettinyt vanhaan materiaaliin palaamista muutaman vuoden, ja sitten sain tarjouksen tulla soittamaan vanhaa musiikkiani festivaalille. Tuntui, että tämä saattoi olla aika toimia, sillä bändinikin on tauolla nyt. Ajattelin, että vittu, tehdään se. Ja sen jälkeen alkoi tulla lisää keikkatarjouksia.”

Tarkoitus oli tehdä pitkästä levystä perinteisempi pilkkomalla se osiin, lyhyemmiksi kappaleiksi. Neljäminuuttinen musiikkivideo oli samalla askel tähän suuntaan. Kappaleen nimi on ”Visions of an Ancient Future”.

Videon taustajoukoissa hääri suomalaisia luovan alan ihmisiä, joita Ellefsen ylistää vuolaasti. Kehuja saa esimerkiksi kuvaaja Esa Jussila.

”Se oli vitun fantastista. Hänen tekemänsä jutut näyttivät niin simppeleiltä. Hän antoi minulle vain muutamia pieniä ohjeita ja se oli siinä. Minusta tuntui, etten tehnyt juuri mitään, mutta silti hän sai vangittua videolle jotakin. Olen todella vaikuttunut.”

Käsikirjoitus on yhteistyössä toteutettu, mutta Savosen luovuus sai paljon tilaa. Ellefsen oli tilanteeseen varsin tyytyväinen, sillä yleensä hän on itse vastuussa kaikesta. Kiireinen muusikko antoi Savoselle melko vapaat kädet, heitellen ideoita ja pitäen silmällä prosessia, mutta luottaen siihen, että tämä keksii videolle hyvän teeman.

”Tästä videosta olin vain, että ’tee siitä cool’. 90 prosentille hänen ideoistaan olin, että ’vittu, jätkä, siistiä’. Ja loput olivat vain pieniä muutoksia.”

Videossa ei CGI-efektejä nähdä. Kaikki lavasteita (Janne Andberg (Studio Andberg)), pukuja ja maskeerauksia myöten on tehty käsityönä, eikä tekoveressä ole säästelty.

”Halusin tehdä jotakin, joka on klassista kauhua. Se on ehkä kliseinen, mutta ei minulla ollut tarvetta keksiä pyörää uudestaan. Halusin vain, että tehdään jotain, mikä mielestämme on hauskaa ja näyttää visuaalisesti siistiltä ja on ehkä viihdyttävääkin. Ja se toimii. Olen todella iloinen.”

Viihtymiselle on syynsäkin. Ellefsen on usein puhunut avoimesti masennuksestaan.

”Masennus on ollut iso osa elämääni 90-luvulta lähtien. Pitkään paras vitun ase sitä vastaan on ollut nauru. Se pitää demonit loitolla. On parasta vain perseillä, eikä ottaa asioita turhan vakavasti, ja nauraa niin paljon kuin pystyy. Ei se pidä niitä poissa ikuisesti, mutta ainakin sen ajan, kun naurattaa. Taistelin vuosia ja lopulta löysin henkilökohtaisen puolustusmekanismini, ja nyt olen tehnyt sitä ainakin 20 vuotta – tein siitä ikään kuin tavan. En koskaan unohda, kuinka paskalta minusta voi tuntua. Siksi olen tällainen hoopo jätkä.”

Mortiis esiintyi levynsä tiimoilta viime vuonna Suomessa Steelfestillä, Tampereen Klubilla ja Helsingin On the Rocksissa. Loppuvuodesta Tampereella ja Helsingissä keikoilla saattoi nähdä lavasteita, joita käytettiin myös musiikkivideossa. Näyttävä peikkonaamiokin koukkunenineen on vuosien jälkeen tehnyt paluun, uusin elementein.

”90-luvulla halusin, että maski näyttää aidolta. Nyt se on minusta parempi, se toimii omana itsenään eli naamiona. Naamiota reunustavat tikit edustavat sitä: maskin takana on ihminen, enkä esitä olevani mikään yliluonnollinen olento. Hetkinen, tämä kommentti tuhoaa urani.”

Tulevista suunnitelmista kysyttäessä Ellefsen kertoo jotakin, joka saa ainakin era II:n Mortiis-fanien sukat pyörimään jaloissa:

”Hiljattain löysin kourallisen demo-nauhoituksia ”The Smell of Rain” -ajalta ja ne olivat todella hyviä. Niitä oli setti ullakollani ja olin unohtanut ne täysin. Joten jossain pisteessä haluan julkaista ne – jos en mistään muusta syystä, niin itseni takia. Olin yllättynyt, että ’vittu, olinko näin hyvä 2000-luvulla!’ En voi uskoa, etten käyttänyt niitä. En tiedä, mitä vittua ajattelin.”

Lisäksi hän intoutuu keksimään skenaarioita, kuten että hän voisikin tehdä jonkinlaisen omituisen musiikillisen käänteen, alkaa ehkä tehdä noisea. ”Avari naamalle, tyyliin”, hän maalailee. Mutta kaikkeen tähän on vielä aikaa. Hän toteaa olevansa niin kiinni albumissaan ja maaliskuussa alkavan USA:n kiertueen valmistelussa, että uusien kuvioiden aika on joskus myöhemmin.

Onko tulevaisuudessa luvassa lisää yhteistyötä suomalaisten kanssa? Ehkä Mortiis-elokuva?

”Olen ihan paska näyttelijä, osaan vain liikuttaa hitaasti päätäni edestakaisin ja näyttää coolilta”, Ellefsen nauraa.

https://www.facebook.com/officialmortiis/

Haastattelu: Anna Kankaanpää

Kommentoi julkaisua